Työpaja 22: Pedagogisen hyvinvoinnin voimapaja

Koulutuskoordinaattori Sanna Wennström Ammattiopisto Luovista ohjaa pedagogisen hyvinvoinnin työpajan. Työpajaesittelyn aluksi määritellään pedagogisen hyvinvoinnin käsitettä; tässä yhteydessä sillä tarkoitetaan opettajan, opiskelijan ja toisaalta koko kouluyhteisön hyvinvointia ja sen ajatellaan edistävän opiskelijoiden oppimista, motivaatiota ja sitoutumista. Keskeisenä pedagogisen hyvinvoinnin tekijänä nähdään vuorovaikutus ja arjen vuorovaikutusprosessit, jossa ovat vaikuttamassa kokemuksellinen työn hallinnan tunne, sisäinen motivaatio ja innostus. Tätä tukevaa tietoa löytyy myös esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston professori Holopaisen esityksestä (ks. http://goo.gl/qar3Ea, s. 6). Arjen vuorovaikutusprosessit sisältävät myös työilmapiirin, jonka luovat opettajien keskinäinen luottamus, osallistumismahdollisuudet sekä yhteisesti hyväksytyt ja selkeät tavoitteet. Sisäinen motivaatio, oman innostuksen ja vahvuuksien löytäminen ovat meidänkin mielestä avaintekijöitä pedagogisen hyvinvoinnin rakentamisessa. Hyvinvointityö heijastuu koko kouluyhteisöön, kouluviihtyvyyteen ja opetuksen laatuun.

Yleisesti tietoa pedagogisesta hyvinvoinnista löytyy enemmän peruskouluun ja kouluviihtyvyyteen liittyen, mutta tässä työpajassa keskiössä vaikuttaa kuitenkin olevan korkeakoulun opettaja. Työpajassa aihepiiriä lähestytäänkin nimenomaan opettajan näkökulmasta. Opettaja voi parantaa myös opiskelijoiden hyvinvointia. Työpajaa mainostetaan innostavana ja voimaannuttavana ja sen menetelmät ovat toiminnallisia ja työnohjauksellisia.

Minna, Taru ja Ilona
(Kaikkien Peda-forum 2016 työpajojen esittelyt)

Työpaja 21: Hyvinvointia oppimiseen taiteen keinoin

Työpajan puheenjohtaja Tarja Pääjoki toimii Jyväskylän yliopiston taidekasvatuksen tutkimuskoordinaattorina. Työpajassa pyritään tutkimaan sitä, miten taidelähtöiset menetelmät tuovat hyvinvoinnin kokemuksia sekä oppimiseen että opettamiseen. Ajatus on edistää omien kokemusten ja osaamisen tunnistamista ja jakamista, vuorovaikutusta ja opiskelijan kiinnittymistä alansa asiantuntija- ja tutkijayhteisöön taidekokemusten avulla. Työpajan työskentelyssä hyödynnetään kokemuksellisen oppimisen kehää ja taidelähtöisiä pedagogisia menetelmiä, joilla hyvinvointia pyritään luomaan. Näistä löytyi googlen haulla lisää tietoa ja linkkejä, jotka avaavat käsitteitä.

Kokemuksellinen oppiminen on yksi oppimiskäsityksistä. Oppiminen nähdään kehämäisinä sykleinä ja jatkuvasti kehittyvänä ja syvenevänä prosessina. Taidelähtöisille menetelmille on ominaista matala kynnys ja elämyksellisyys. Ne eivät edellytä aiempia taiteeseen liittyviä taitoja. Keskeistä on saada esiin kullekin ihmiselle ja ihmisryhmälle merkitykselliset, voimaannuttavat ja itsetuntemusta vahvistavat asiat.

Matalan kynnyksen keinot ovat tarpeellisia, kun pyritään lisäämään vuorovaikutusta ja sitä kautta kiinnittymistä opintoihin. Itsetuntemus ja merkityksellisten asioiden löytäminen auttavat löytämään merkitystä myös opiskeluun. Toivoaksemme työpajasta saa käytännön keinoja ja välineitä sellainenkin ihminen, jolle taide ja taidelähtöiset menetelmät eivät ole ennestään tuttuja tai joka ei koe niitä varsinaisesti ennakolta omikseen.

Minna, Taru ja Ilona
(Kaikkien Peda-forum 2016 työpajojen esittelyt)

Työpaja 21: Hyvinvointia oppimiseen taiteen keinoin

Oletko tullut ajatelleeksi, miten oppimiseen voidaan yhdistää hyvinvointi? Tai miten taiteen keinoin voidaan edistää jonkun muun aineen oppimista ja samalla lisätä hyvinvointia? Tämän aiheen työpajassa pääset kokemuksellisen oppimisen keinoin perehtymään siihen, miten oppimiseen voidaan tuoda hyvinvointia taiteen keinoin. Työpajassa työskentely aloitetaan kokemuksellisen metodin mukaisesti  - siis taidelähtöisesti, minkä jälkeen kokemusta puretaan kokemuksellisen oppimisen kehän mukaan, edeten kohti teoreettista reflektiota ja päätyen soveltamiseen omassa pedagogisessa työssä.  

Työpajaan osallistuminen ei edellytä taiteeseen liittyviä taitoja. Tähän työpajaan  osallistumiseen on matala kynnys. Periaatteena on elämyksellisyys, mielihyvä ja onnistumisen kokemukset.  Osallistua voi juuri omana itsenään! Taidekokemusten merkitys hyvinvoinnin edistämiselle on juuri omien kokemusten ja osaamisen tunnistaminen ja jakaminen.  Tähän työpajaan kannattaa tulla avoimin mielin ja itsensä yllättäen. Työpajassa käsiteltyjä asioita on mahdollista reflektoida jälkeenpäinkin ja saada jotakin uutta omaan opettamiseen ja/tai oppimiseen.  Taidekokemus ja ryhmän vuorovaikutus voivat lisätä myös kiinnittymisen tunteita oman alan asiantuntija- ja tutkijayhteisöön.

Hyvinvointi on teema, joka on nostettu näkyvästi esille viime vuosina. Kyse on tärkeästä asiasta. Sillä mitä ja erityisesti miten teemme ja toimimme arkityössä, on merkitystä sekä omaan että toisten hyvinvointiin.  Jo uskallus poiketa omista tottumuksista ja kokeilla jotain uutta edistää hyvinvointiamme.  Vanhan suomalaisen sanonnan mukaan: Vaihtelu virkistää!  Tältä työpajalta voi odottaa molempia, sekä vaihtelua että virkistystä. Lisäksi työpajalta on lupa odottaa myös jotain uusia ajatuksia viemiseksi kotiin, opetukseen ja omaan oppimiseen.  Erityisen mielenkiinnolla odotan jo itse tätä työpajaa!

Työpaja 3: Kohti helposti syntyvää ja ilmaisevaa ääntä

Tuuli Nilssonin työpajassa käsitellään äänenkäyttöä ja ääntä. Siellä sekä pohditaan äänenkäytön oppimisen lähtökohtia että päästään itse kokeilemaan erilaisia äänenkäytön harjoituksia. Aihe on tärkeä ja mielenkiintoinen, sillä käytämme ääntämme päivittäin muun muassa vuorovaikutuksen välineenä. Opettajille ääni on myös yksi tärkeimmistä työkaluista.

Opettajaopiskelijoina ihmettelemmekin, miksi äänenkäyttöön ei kiinnitetä enemmän huomiota jo opintojen aikana. Pienillä harjoituksilla ja kiinnittämällä huomiota esimerkiksi hengitykseen voitaisiin äänenkäyttöä parantaa ja ehkäistä esimerkiksi opettajien ääneen liittyviä sairaslomia. Ääni- ja hengitysharjoitukset voivat myös tuoda itsevarmuutta omaan esiintymiseen, oli kyse sitten opetustilanteesta tai opinnäytetyön esittelystä. Hengitysharjoituksilla voi rentouttaa koko kehoa ja lievittää jännitystä.

Työpajasta toivoisimmekin saavamme välineitä ja konkreettisia harjoituksia niin omaa jokapäiväistä arkea kuin työelämääkin varten. Erityisen mukavaa olisi saada harjoitukset esimerkiksi paperilla, aiheeseen liittyviltä nettisivuilta tai netistä löytyvinä videoina, joihin voisi palata myös työpajan jälkeen. Jäämme innolla odottamaan työpajan antia ja sieltä saatavia oivalluksia.

Annukka, Jenna ja Marja

Hyvinvoivana ja innostuneena Kampuksella – mission impossible?

Voivatko hyvinvointi ja tuloksellisuus kulkea käsi kädessä?

Yhteiskunnan taloudellinen ilmapiiri painostaa yliopistoja tuloksellisuuteen. Usein tämä liitetään samalla huonomman työhyvinvoinnin tunteeseen niin yliopiston työntekijöiden kuin opiskelijoiden osalta. Teemaryhmässä 1. käsitelläänkin työhyvinvoinnin ja innostuksen mahdollisuuksia kuormituksesta huolimatta ja kiinnitetään huomiota erilaisten voimavarojen vahvistamiseen.

Johtaminen

Yksi työhyvinvointiin liittyvä asia on johtaminen. Se tuntuu ainakin näin opiskelijanäkökulmasta olevan yliopistomaailmassa vähemmän käsitelty aihe. Hyvällä johtamisella voidaan kuitenkin tukea työhyvinvointia ja työn intohimoa. Kovan, Nurkkalan ja Soilan esitys käsittelee ihmisläheisiä johtamisen tapoja jaetun johtamisen kautta. Johtamisessa on aina kyse ihmisten johtamisesta, ja johtamisen taitoja voi myös kehittää esimerkiksi täydennyskoulutuksen avulla. Myös opettamisessa on tietyllä tavalla kyse johtamisessa, joten toivomme että esitys olisi antoisa myös opettajille, jotka vaikuttavat omalla toiminnallaan myös opiskelijoiden hyvinvointiin. Erityisesti kaipaamme psykologinen sopimus -termin avaamista, sillä se tuntuu aiheen kannalta olennaiselta käsitteeltä.

Työn tolkku

Mielekäs työ on myös yhteydessä työhyvinvointiin. Kun työtehtävät ovat saavutettavia ja niihin motivoituminen on helppoa, on helpompi voida hyvin. Malin, Riivari ja Lukkari käsittelevät esityksessään eri tieteenalojen opettajien yhteistyön ja osallistavien työtapojen merkitystä työhyvinvoinnille sekä työn mielekkyydelle. Osallistavat työtavat ja vuorovaikutuksen korostaminen motivoi opiskelijoita, mutta myös opettajat saavat yhteisöllisyyttä ja monitieteistä oppimista käytettäessä eri tieteenalojen asiantuntijuutta. Malinin ja kumppaneiden mukaan työn tolkkua eli mielekkyyttä lisää niin opiskelijoille kuin opettajillekin vuorovaikutus!

Omat kokemukset jakoon

Jokinen puolestaan antaa esityksessään innostavan esimerkin työhyvinvoinnin kehittämisestä omien kokemuksiensa pohjalta. Hän esittää oman kysyvän oivalluksensa: voisiko “työjumin” taustalla olla jäsentymätön käsitys siitä, mitä ollaan tekemässä ja miksi. Kokemuksiensa pohjalta hän korostaa, että hyvinvointi ja tuloksellisuus kulkevat käsikädessä ja lisäämällä hyvinvointia saadaan aikaan myös lisää tuloksellisuutta. Kaiken kaikkiaan esitys kuulostaa voimaannuttavalta ja tuo esiin, että työntekijällä itsellään on valtaa vaikuttaa omaan työhyvinvointiinsa. Toivomme ja uskomme, että näiden esitysten pohjalta työhyvinvoinnista viriää voimavaroja ja ajatuksia jokaisen osallistujan omaan työhön.

Annukka, Jenna ja Marja

Kohtaatko? Vuorovaikutteista pedagogiikka korkeakouluihin

Sosiaalisten taitojen oppimista korostetaan jo varhaiskasvatuksesta lähtien. Vuorovaikutustaitoja tarvitaankin niin opiskeluissa, työelämässä kuin yleisestikin yhteiskuntaan kuulumisessa. Teemaryhmässä Kohtaatko? Vuorovaikutteista pedagogiikka korkeakouluihin pohditaan vuorovaikutusta niin opiskelijan näkökulmasta kuin opetuksessa hyödynnettävänä menetelmänä. 

Teemaryhmän esittelyn pohjalta olisimme kaivanneet teemaryhmään esityksiä etenkin siitä kuinka korkeakoulujen moninaisissa opetusmuodoissa (muun muassa luennot, demot, seminaarit) voidaan hyödyntää erilaisia vuorovaikutteisia menetelmiä. Opiskelijana koemme, että luento-opetus on kaikkein haasteellisinta opiskelijan kohtaamisen ja vuorovaikutuksen kannalta. Kokemuksemme on, että yliopisto-opetus on yhä enemmän siirtymässä taloudellisista syistä mahdollisimman kustannustehokkaaseen opetukseen eli “massa”luentojen suuntaan. 

Yllättävää onkin, että Koskisen, Lehtivuoren ja Maunukselan Etäisistä massaluennoista aitoihin kohtaamisiin -esityksessä suunta tuntuu olevan toisenlainen. He kehittävät fysiikan perusopetukseen toimintamallia, jossa luento-opetus korvataan itseopiskelulla, pienryhmätyöskentelyllä, intensiivisellä kontaktiopetuksella sekä formatiivisella arvioinnilla. Toivoisimme, että he esityksessään avaisivat enemmän formatiivista arviointia sekä ratkaisuja esittämänsä toimintamallin tuomiin haasteisiin. Koskisen ym. esittelemä toimintamalli tuo monille aloille kaivattua muutosta, mutta kasvatustieteiden opiskelijoille toimintamalli kuulostaa kuitenkin hyvin tutulta, ja pohdimmekin ovatko he ikään kuin keksimässä pyörää uudelleen.

Jos opiskelijoiden oletetaan suorittavan opintojaan ryhmissä, on heillä oltava myös tarvittavat vuorovaikutustaidot. Kaikille opiskelijoille sosiaaliset tilanteet eivät kuitenkaan ole helppoja. Siljamäen esityksen Taideinterventio yliopisto-opiskelijoille - Välineitä vuorovaikutukseen ja sosiaalisen jännittämisen käsittelyyn abstrakti sai meidät pohtimaan akateemisen opiskelun jäykkyyttä ja toimintakulttuurien eroja eri aloilla. Sosiaaliset- ja vuorovaikutustaidot ovat kuitenkin olennainen osa työelämää, vaikka itse opiskeltava ala ei niitä vaatisi. Siljamäen esittelemillä välineillä voitaisiin luoda hyväksyvää ja sallivaa oppimisympäristöä myös yliopiston ja korkeakoulujen kursseille, opiskeltavasta alasta riippumatta. 

Oppimisympäristön luominen on kuitenkin paljon kiinni opettajasta, ja vuorovaikutuksellisten asioiden huomioon ottaminen riippuu opettajan omasta halusta, herkkyydestä ja osaamisesta. Lähdesmäki käsittelee Ilmaisutaidon kurssin harjoitusten merkitys opettajaopiskelijoiden ryhmäytymisprosessissa -esityksessään vuorovaikutuksen kokemuspohjaista oppimista. Kasvatustieteiden opiskelijoina koemme, että vuorovaikutuksellinen opettaminen vaatii omakohtaista kokemusta vuorovaikutuksesta. 

Teemaryhmän esitykset ovat kaikki hyvin erilaisia ja lähtevät erilaisista lähtökohdista, mutta niistä kaikista voitaisiin saada vinkkejä vuorovaikutuksen lisäämiseen korkeakoulujen opetukseen ja toimintakulttuuriin. Toivoisimmekin, että opettajien tueksi kerättäisiin materiaalipankki, jossa konkreettisien esimerkkien avulla kerrotaan kuinka opetuksesta voidaan saada vuorovaikutuksellista. Mutta onko vuorovaikutteinen pedagogiikka sittenkään vain erilaisia yksittäisiä vuorovaikutusta opetuksessa tukevia menetelmiä? Mitä vuorovaikutteinen pedagogiikka oikein on? 

Annukka, Marja ja Jenna

Hyvinvoivana ja innostuneena Kampuksella - mission impossible?

Mitkä tekijät vaikuttavat hyvinvointiin tiedeyhteisössä ja miten hyvinvointia voidaan edistää? Teemaryhmässä pohditaan akateemiseen yhteisöön kiinnittymistä Aalto-yliopistossa, Oulun yliopiston opiskelijalähtöisen kehittämisen roolia tiedeyhteisön hyvinvoinnissa sekä opintojen ohjaukseen panostamisen hyötyjä maanpuolustuskorkeakoulussa. (https://www.jyu.fi/koulutus/pedaforum2016/ohjelma/teemaryhmat) Opiskelijan näkökulmasta erityisen mielenkiintoista on se, millaisia vaikutuksia hyvinvointiin panostamisella on käytännössä ja millaisia muutoksia erityisesti opiskelijoiden hyvinvoinnissa on tapahtunut. Kiinnostavaa on myös se, pääsevätkö kaikki opiskelijat tasa-arvoisesti osalliseksi lisääntyvästä hyvinvoinnista.

Akateemiseen yhteisöön kiinnittyminen

Karimon ja Salmisen (2015) tutkimuksen mukaan 16.8 % Aalto-yliopiston opiskelijoista kiinnittyy heikosti omiin opintoihin, opiskelijayhteisöön ja tiedeyhteisöön. Heikon kiinnittymisen on todettu olevan yhteydessä opiskelun ongelmiin. Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan tavoitteena on kehittää opiskelijajärjestöjen toimintaa siten, että se tukisi akateemiseen kulttuuriin kiinnittymistä. Mielenkiintoista olisi kuulla, miten toimintaa on kehitetty ja millaisia kiinnittymistä edistäviä käytännön keinoja Aalto-yliopistossa on löydetty.

Opiskelijalähtöinen opintojen kehittäminen

Oulun yliopistossa kahdessa koulutusohjelmassa on otettu käyttöön opiskelijalähtöisen kehittämistyön mahdollistavat toimintatavat. Opiskelijoiden aktiivinen osallistuminen opetuksen kehittämistyöhön nähdään yhtenä keinona varmistaa opiskelijoiden hyvinvointi. Opiskelijalähtöisen opetuksen kehittämisen todetaan myös mahdollistavan keskittymisen opiskelijoille tärkeisiin asioihin. Kiinnostava kysymys on se, miten heikosti kiinnittyneiden opiskelijoiden tarpeet tulevat esille opiskelijalähtöisessä opetuksen kehittämisessä ja kuinka he siihen kiinnittyvät? Vai onko vaarana se, että heikosti kiinnittyneiden opiskelijoiden tarpeet eivät tule esille? Miten heikosti kiinnittyneitä opiskelijoita voitaisiin tukea aktiivisuuteen opiskelijalähtöisessä opetuksen kehittämisessä?

Opintojen ohjaukseen panostaminen

Maanpuolustuskorkeakoulun ohjauksen lähtökohtana on opiskelijalähtöisyys ja yksilöllinen kohtaaminen. Ohjauksen nähdään edistävän opiskelijoiden hyvinvointia, johon liittyvät myös ohjauksen painopisteet; ennaltaehkäisy ja opintojen eteneminen. Opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvoinnin ja innostuksen todetaan näkyvän opintoihin sitoutumisessa ja opintojen ajallisessa etenemisessä. Maanpuolustuskorkeakoulussa on panostettu opintojen ohjaukseen ja opiskelijoiden käytössä on laaja ammattilaisten tukiverkosto. Jäin kuitenkin pohtimaan sitä, että opiskelijoiden ohjauksen tarpeessa on suuria eroja ja kaikki eivät tarvitse ohjausta sen kaikessa laajuudessaan. Kuinka siis yksilöllinen ohjauksen tarve tunnistetaan ja varmistetaan, että opiskelija saa tarvitsemaansa ohjausta, vaikka ei itse sitä osaisi aktiivisesti pyytää?

Kokonaisuutena tämä teemaryhmä herättää ajatuksen, että hyvinvoinnin avaimet ovat hyvässä yhteistyössä ja hyvinvoinnin edistämiseen tarvitaan kaikkia tiedeyhteisön jäseniä. Odotan antoisaa keskustelua ja kiinnostavaa on kuulla, millaisia uusia yhteistyön väyliä keskustelun aikana avautuu.