Työelämälähtöisyys korkeakouluopinnoissa – miten ja miksi?

Teemaryhmässä 3 käsitellään yliopisto-opintojen työelämälähtöisyyttä. Ensimmäisessä esityksessä on esimerkkejä sosiaalityön ja erityispedagogiikan opintojen mukauttamisesta siten, että opiskelijoiden omia työelämänkokemuksia voitaisiin hyödyntää paremmin muunmuassa joustamalla opintojen ajoituksessa ja harjoittelujaksojen monipuolisella hyödyntämisellä. Kaksi muuta esitystä käsittelevät biologian ja ympäristötieteiden työelämälähtöisyyden kohentamista Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa.

Yliopisto-opinnot eivät lähtökohtaisesti kouluta ketään varsinaiseen ammattiin lukuunottamatta niitä harvoja, jotka antavat oikeuden tai pätevyyden harjoittaa ammattia. Tästä syystä yleinen tutkintonimike, filosofian maisteri, kärsii lievästä identiteettikriisistä, sillä saman tittelin voi saada hyvin monilla erilaisilla taidoilla. Toisin on lääkäreillä, opettajilla ja muilla vastaavilla, sillä heidän pätevyytensä harjoittaa kyseistä ammattia määrittää heidän osaamistaan. Yliopistojen alkuperäinen päämäärä on tuottaa uutta tietoa ja kouluttaa seuraavat sukupolvet jatkamaan tätä tehtävää. Nykyään suurin osa opiskelijoista siirtyy opintojen jälkeen työelämään, mutta yliopisto-opinnot silti suurin osin tähtäävät tutkimuksen saralle.

Tätä on lähdetty ratkaisemaan monin tavoin esitysten perusteella. Jyväskylän avoimessa yliopistossa hyödynnetään opiskelijoiden omaa työelämä- ja harjoittelukokemusta ja sen jakamista opiskelijoiden kesken. Lisäksi tuetaan tätä joustamalla opinnoissa ajoituksen ja sisältöjen suhteen. Opiskelijalähtöisen opetuksen paradigma ja sen hyödynnys abstraktin perusteella on ilmeinen. Kovinkaan tarkkoja esimerkkejä abstraktista ei löytynyt, mutta tämä esitys tulee varmasti olemaan mielenkiintoinen.

Bio- ja ympäristötieteelliset tiedekunnat Helsingin yliopistossa ja Itä-Suomen yliopistossa ovat myös pohtineet asiaa, mutta lähestymistavaksi on muodostunut pääosin työelämäsijoittumisen puoli. Helsingin yliopistossa mietittiin opiskelijoiden sijoittumista työelämään Akavan ja opetushallituksen aineistojen perusteella, jotta koulutusohjelmia voitaisiin kehittää työelämän tarpeiden mukaisiksi. Lisäksi he kokivat valmistuneiden opiskelijoiden palautteen ja heidän kokemansa työelämän tarpeet hyödyllisiksi. Lähestymistapa on hyvin toimiva, mutta kauaskantoinen, sillä koulutusohjelman muutos vie vuosia tuottaakseen uusia valmistuneita opiskelijoita. Tällöin työelämän tarpeet voivat olla jo erilaiset aiemmin koettuihin verrattuna.

Itä-Suomen yliopistossa keskityttiin opiskelijoiden oman osaamisen tunnistamiseen ja portfolion rakentamiseen olemassaolevista elementeistä, kuten HOPS:sta ja harjoittelujaksoista. Tämä on koettu hyvin myönteisenä muutoksena opiskelijoiden keskuudessa, jonka avulla heidän on helpompi suunnitella opintonsa omien tavoitteidensa perusteella. Tämä varmasti myös rakentaa luottamusta opiskelijoiden omaan osaamiseen ja heillä on myös valmis portfolio omista saavutuksistaan työnhakua varten.

Kaikki teemaryhmän esitykset lähestyvät työelämälähtöisyyttä eri tavoin ja kaikki ovat saaneet positiivista palautetta toiminnastaan. Ehkä näitä kaikkia voidaan vertailla ja yhdistellä paremmaksi tavaksi tuoda työelämälähtöisyyttä yliopisto-opintoihin.

Ville

1. Tarja Ladonlahti, Sirpa Tapola-Tuohikumpu ja Päivi Matilainen: Pedagogiikan käytäntö- ja työelämäläheisyys avoimessa yliopisto-opetuksessa
2. Eric Carver & Viivi Virtanen: Uraseurantatiedon hyödyntäminen koulutusohjelman uudistustyössä
3. Vesa Paajanen, Sari Kontunen-Soppela: Integroitu uraohjaus osana biologian korkeakouluopintoja

Työelämälähtöisyys korkeakouluopinnoissa – miten ja miksi?

Miksi opiskelijat opiskelevat? 

Mielestämme uuden oppimisen lisäksi opiskelijoiden tavoitteena on työllistyminen koulutustaan vastaaviin töihin. Tämän ollessa yhtenä tavoitteena, on opintojen valmennettava työelämää varten. Pidämme tärkeänä, että koulutus keskustelee työelämän kanssa ja opintokokonaisuuksia suunnitellaan pitäen mielessä jatkuvasti kehittyvä työelämä ja sen tarpeet. Tutkinnon saaminen ei kuitenkaan tarkoita, että on alansa asiantuntija seuraavat 20 vuotta, vaan omaa osaamistaan on jatkuvasti kehitettävä. Työelämälähtöisyys korkeakouluopinnoissa – miten ja miksi? -teemaryhmä tarjoaa näkökulmia ja kokemuksia työelämän tuomisesta lähemmäksi opiskelijoita. Teemaryhmän esittelyssä peräänkuulutetaan, että tulevaisuuden työelämän osaajat tarvitsevat uudenlaisia taitoja ja osaamista. Millaisia taitoja ja osaamista sekä miten näitä taitoja ja osaamista voidaan opintojen aikana saavuttaa?

Työelämään valmentaminen

Korkeakoulujen strategioissa ja opetussuunnitelmien uudistustyössä työelämälähtöisyys on ajankohtaista (ks. teemaryhmän esittely). Jo opintojen aikana opiskelijan olisi tärkeää kartuttaa CV:tään ja omaa osaamistaan. Syvälahden esitys Enhancing the Employability of Higher Education Students through Six Frames tarjoaa kuuden kohdan viitekehyksen, jota hyödyntämällä voidaan kehittää opiskelijoiden työelämävalmiuksia. Syvälahden esittelemä Infomation Literacy -viitekehys kannustaa myös poikkitieteelliseen yhteistyöhön, jonka itsekin koemme tärkeänä työelämävalmiuksia kehittävänä opiskelumuotona. Jo nyt tarjolla on monenlaisia poikkitieteellisiä, työelämälähtöisiä kursseja, esimerkiksi Jyväskylä yliopiston tarjoama kaikille opiskelijoille suunnattu työelämäopintojen opintotarjotin sekä sieltä erityisesti Monitieteinen työelämäprojekti.

Vaikka yritysyhteistyötä tapahtuu yliopisto-opinnoissa, voitaisiin sitä lisätä. Eriksson ja Vihervaara tulevat Juhlapuheista käytäntöön! - Miten opetusyhteistyötä yritysten kanssa tehdään? -esityksessään kertomaan erilaisten yritysyhteistyömuotojen hyödyistä ja haitoista niin yliopistojen, opiskelijoiden kuin yritystenkin näkökulmasta. Vihervaara on viime vuoden lopulla julkaistussa Yritysyhteistyö opetuksessa -kirjassaan todennut, että olemassaoleva yhteistyö on organisoitumatonta ja tieto on hajallaan yksittäisillä opettajilla. Voimme helposti yhtyä tähän ajatukseen, ja pidämme tiedon välittämistä ja jakamista yritysyhteistyön mahdollisuuksista ja käytänteistä erittäin tärkeänä. Mielestämme yritysyhteistyö on tärkeää erityisesti niillä opiskelualoilla, mistä ei valmistu mihinkään tiettyyn ammattiin. Vihervaaran ja Erikssonin esitykseltä odotammekin innolla käytännön vinkkejä yritysten ja korkeakoulujen välisen yhteistyön toteuttamisesta.

Oman osaamisen täydentäminen

Oman osaamisen täydentäminen erilaisilla lyhyillä kursseilla ja täydennyskoulutuksissa on nykyisessä epävarmassa työllisyystilanteessa erinomainen keino oman työllisyyden tukemiseksi. Korva ja Pintilä kertovat esityksessään Työelämälähtöinen avoin korkeakouluopetus – ketteryyttä ja kehittymistä työelämäosaamisen tukemisen ja työelämäyhteistyön kehittämisen mahdollisuuksista. Esitykseltä kaipaamme erityisesti AVOT-hankkeen toteutuksen ja sen taustalla olevien mallien avaamista sekä hankkeen kohderyhmän tarkentamista. Koemme aiheen erittäin tärkeäksi juuri oman osaamisen kehittämisen kannalta, mutta toivomme että aikaisemman osaamisen tunnistaminen sekä riittävän oppimisen turvaaminen lyhytkursseillakin otetaan huomioon. 

Työelämäyhteistyö on siis tärkeää opiskelijoiden työelämävalmiuksien sekä jo työssäkäyvien osaamisen kehittämisen kannalta. Yhteistyö ei kuitenkaan hyödytä pelkästään opiskelijoita, vaan siitä hyötyvät myös mukana olevat yritykset ja korkeakoulut.

Annukka, Marja ja Jenna