Työpaja 17: Flippausta Itä-Suomen yliopistossa

Mitä kumman Flippausta?  Flippaus-hankenimi  ei sen kummemmin paljasta heti, että kyseessä on uudesta opetuskokeilusta.  Sen sijaan kaikkitietävä netti ja wikipedia tuovat paljastuksia tiedonjanoiselle.  Flippaus liittyy käänteiseen opetukseen (flipped classroom = käänteinen luokkahuone).  Tämähän jo paljastaa sen, että kyseessä on opetusmenetelmä, joka on jollakin tavalla käänteinen perinteiseen opetusmenetelmään verrattuna.  Käänteisen opetuksen tavoitteena onkin saada opiskelijat tutustumaan uuteen asiaan ensin itsenäisesti, minkä jälkeen asian käsittelyä jatketaan yhdessä oppitunnilla. Käänteinen opetus korostaa erityisesti opiskelija omaan aktiivisuutta oppimisessa ja opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta. Lisäksi opetukseen liittyy teknologian ja Internet-resurssien käyttö.  Flippaus eli käänteinen opetus on monimuoto-opetuksen muoto, jossa opetuksessa hyödynnetään Internetissä olevaa (opetus)materiaalia ja vuorovaikutusta.  Hmm… Näköjään jo aloitin tämän uuden opetusmenetelmän mukaisen opiskelun? Etsin Internetistä tietoa, mitä itselleni uusi käsite tarkoittaa. Siis tutustuin uuteen asiaan itsenäisesti. Työpajassa asian käsittelyä jatketaan sitten yhteisesti.  Eli työpajassa flippaus jatkuu. Yksilöllisesti ja yhteisesti.

Onko itse asiassa kyse uudesta opetusmenetelmästä? Vai vain uudesta nimestä tai käsitteestä tai jonkun aiemmin tunnetun menetelmän ja käsitteen tarkennuksesta? Miten suuresti flippaus eroaa vaikka problem-based-learning-menetelmästä? Eikö flippauksessa ole kyse yksilöllisestä ja yhteisöllisestä oppimisesta?  Lienee kansakouluaikana jo joku oppilas päässyt ”opettamaan” muita - ja sehän on jo ”käänteistä opetusta”?  Mitkä ovat flipped-learning-menetelmän yhtymäkohdat ja erot muihin opetusmenetelmiin? Millä tavalla se parantaa oppimista? Minkälaisia tutkimustuloksia on menetelmän tuloksellisuudesta? Entä käytännön kokemukset? Aihe herättää monia kysymyksiä. Niihin ehkä tulee vastauksia työpajassa?

Itseasiassa Flippausta käsittelevässä työpajassa tutustutaan Itä-Suomen yliopistossa eri laitoksilla menossa oleviin flipped-learning-opetuskokeiluihin, joissa opettajajohtoista luento-opetusta muokataan opiskelijalähtöiseksi opetukseksi, jossa opettajan rooli muuttuu tiedon jakajasta valmentajaksi ja ohjaajaksi.  Siis opettajasta tulee personaltraineri?  Työpaja toteutetaan flipped-learning-metodin mukaisesti. Idean henkeen kuuluu, että työpajaan osallistuvat tutustuvat esiteltäviin kokeiluihin ennakkomateriaalien pohjalta ja tekevät ennakkotehtävät ennen tätä työpajaa.  Työpajassa on mukana Flipparit-hankkeessa mukana olevia opettajia.  Voimme siis odottaa, että työpaja toteutetaan jotenkin muuten kuin perinteisesti. Käänteisesti?

Työpajaan osallistuvat pääsevät siis käytännössä itse arvioimaan opetusmenetelmää, sen soveltuvuutta ja käyttökelpoisuutta sekä mahdollisuutta sisällyttää jatkossa omaan metodivalikoimien työkalupakkiin.

Työpaja 11: Uranäkymiä HOPS-ohjaukseen

Työpaja 11: Uranäkymiä HOPS-ohjaukseen

Puheenjohtajana tässä työpajassa toimii Leena Penttinen, Hänen osaamisalueisiinsa kuuluu ohjaus korkea-asteella, ryhmäohjaus, työelämäorientaatio korkeakoulutuksessa. 

Tässä työpajassa keskustellaan ajankohtaisesta aiheesta, kuinka rakennetaan mielekäs opintopolku, että se tukisi työllistymistä, oman osaamisen ja työelämätaitojen kehittymistä. Uudet urateoriat korostavat yksilön toimijuutta ja kykyä rakentaa omaa elämänuraansa muuttuvien työmarkkinoiden mahdollisuusrakenteissa. Työpajassa tarkasteltavan akateemisen uraohjauksen lähtökohtia, joiden pohjalta jäsennetään pedagogisia malleja työelämänäkökulman tuomisesta opinto- ja hops-ohjaukseen. 

Työpajassa keskustellaan myös siitä millaisia työelämään, uraan ja tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä opettajat ja ohjaajat kohtaavat ohjaustyössään? Miten ohjauksella voidaan tukea opiskelijoita mielekkäiden vastausten löytämiseen ja (elämän)uratietoisen opintopolun rakentamiseen. Työpaja tarjoaa myös ohjaukseen aktivoivia työmenetelmiä, työästämällä erilaisia tehtäviä. Työpajassa pohditaan myös verkkotyövälineitä sekä ryhmäohjauksen yhteisöllisiä työmuotoja urasuunnittelun ja opintopolun tukemisessa.

Työpaja 10: Poppia, intoa ja himoa

Työpajan nimi herättää kiinnostuksen lukijalle. Kukapa ei haluaisi poppia, intoa ja himoa elämäänsä. Työpaja sisältää kuitenkin paljon syvempää tietoa käsittelevän asian; puheeksi ottamisen taidot vaikeissa ja haastavissa opetukseen ja ohjaukseen liittyvissä tilanteissa. POP-koulutus eli Puheeksi Ottamisen Psykologiaa-koulutuksen työpaja käsittelee rooliharjoituksin vaikeita ohjaustilanteita, puheeksi ottamista estäviä uskomuksia sekä vuorovaikutustilanteissa herääviä negatiivisia tunteita. Tärkeitä taitoja jokaiselle työelämään sekä vapaa-aikaan. Kuinka moni opettaja kokee aidosti haluavansa keskittyä myös korkeakouluopiskelijan ongelmiin? Kuinka moni opettaja kokee sen kuuluvan opettajan perustehtäviin? Joka tapauksessa on selvää, että jokainen opiskelija sekä opettaja on yksilöllinen kokonaisuus, johon vaikuttavat vuorovaikutustilanteissa tunteet, aiemmat kokemukset ja yhteistyötaidot.

Yhteistyö opetus- ja ohjaushenkilökunnalla tuo varmasti usein eteen tilanteita, joissa pitäisi ohjata toista korjaamaan tekemistä. Ohjaamisessa tarvitaan vaikuttamista toisen henkilön käyttäytymiseen, tunteisiin tai asenteisiin.  Jos ajattelemme, että tämä asia ei minulle kuulu, eikä minulla ole oikeutta tai osaamista siihen puuttua, luovummeko silloin vastuusta? Mitä jos emme ota vaativaa asiaa puheeksi? Silloin emme ole antaneet henkilön mahdollisuuksille, onnistumisille ja kehittymiselle riittävää tukeamme. Jos ohjaustilanteessa päämääränä olisi aina saada synnytettyä oivalluksia, intoa ja himoa, voisi se lisätä lopulta positiivisia tunnetiloja ja merkityksellisyyttä työhön ja olla sitä kautta edesauttamassa hyvinvointia koko korkeakouluyhteisössä.

Vaikean asian puheeksi ottamiseen tarvitaan taitoa ja valmistautumista. Toivottavasti työpajassa voidaan rooliharjoituksin antaa hyviä käytännön keinoja. Uskomme, että ne jotka ovat valinneet työpajan kiinnostuksen kohteeksi ja saapuvat paikalle, osoittavat jo läsnäolollaan olevansa kiinnostuneita vaativien tilanteiden läpikäymiseen omassa työssään.  Tervetuloa opintopsykologit Ari Kaukiainen, Tiina Tuominen ja Satu Salmi Peda-forum 2016 -päiville.

Minna, Taru ja Ilona
(Kaikkien Peda-forum 2016 työpajojen esittelyt)

Kohtaatko? Vuorovaikutteista pedagogiikkaa korkeakouluihin

Useammassa blogitekstissä on pohdittu tai tullaan pohtimaan teemaryhmän 13 - Kohtaatko? Vuorovaikutteista pedagogiikkaa korkeakouluihin keskeisiä teemoja. Nimensä mukaisesti teemaryhmän keskiössä on vuorovaikutteinen pedagogiikka korkeakoulukontekstissa, ja ryhmän tavoitteena on inspiroida osallistujat vuorovaikutteisen pedagogiikan mahdollisuuksista unohtamatta sen asettamia haasteita.

Tämän teemaryhmän ensimmäisessä sessiossa on kolme esitystä, jotka demonstroivat vuorovaikutteisen pedagogiikan toteutumista erilaisissa korkeakouluympäristöissä. Ensimmäisenä Peppi Taalas ja Juha jalkanen Jyväskylän yliopiston kielikeskuksesta tulevat kertomaan kuinka Jyväskylän yliopiston kielikeskuskus on uudistanut viestintä- ja kieliopintojaan laajamittaisesti. Heidän esityksensä Kohtaamisia ja rajanylityksiä: uusiomuotoiset viestintä- ja kieliopinnot avaa yhteissuunnittelun (co-design) periaatteille rakentuvan pedagogisen uuditustyön lähtökohtia. Aiheesta tekee erityisen mielenkiintoisen se, että olemassa olevaa mallia uuteen viestintä- ja kieliopintojen rakenteeseen ei ole ollut aikaisemmin, joten sitä on luotu suunnittelutyön edetessä yhdessä neuvotellen, kokeillen ja kokeilujen onnistumista arvioiden. Esityksen teoreettisessa pohjassa korostuu erityisesti poikkitieteellisyys sekä yhteistyö kielikeskuksen ja ainelaitosten välillä. Uudistuksen tavoiteena on luoda uudenlaista toimintakulttuuria sekä opetukseen että kehittämistyöhön. Mutta millainen kielikeskuksen uudistuminen on käytännössä? Se jää nähtäväksi itse PedaForum-päiville. 

Seuraavaksi Anne Virtanen, Ulla Klemola, Tommi Mäkinen ja Kirsti Lauritsalo Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitokselta pitävät esityksensä Yliopisto-opintokokonaisuuden yhteisölliset toimintamuodot opiskelijoiden ammatillisen kasvun mahdollistajina, jonka keskiössä he esittelevät opettajien työkulttuurin uusia yhteisöllisempiä ja jaetumpia toimintamuotoja. Nopeasti muuttuvassa maailmassa tarvitaan aina uusia taitoja ja uutta osaamista, minkä mahdollistavat muiden muassa modernit opetus- ja oppimiskäytänteet, jotka sisältävät yhteisöllisiä, vuorovaikutteisia ja jaettuja piirteitä. Näitä lähtökohtia tarkastellaan tutkimuksen avulla, jossa pureudutaan yliopistokoulutuksen kokonaisuuteen, jossa toiminnan kantavia teemoja ovat yhteisölliset toimintamuodot niin opettajien kesken kuin opiskelijoiden kesken sekä kahden edellä mainitun välillä. Tutkimuksessa selvitetään, miten yhteisöllinen opintokokonaisuus rakennetaan yliopistokontekstissa ja millainen oppimiskokemus opintokonaisuus on. Tarjolla olisi siis oikein mielenkiintoisen oloinen esitys hyvinkin ajankohtaisesta aiheesta.

Viimeiseksi Jenni Koponen, Carina Savander-Ranne, Anne Perkiö, Markus Utrio, Tero Toivanen ja Tiina Kokko esittelevät syksyllä 2014 Metropoliassa toteutetun opetussuunnitelmauudistuksen hedelmiä. Heidän esityksensä kantaa nimeä Kuinkas sitten kävikään - Oppimisen palautekokonaisuuden kehittämishanke Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja esityksessä kerrotaan kuinka hanke oppimisen palautekokonaisuuden kehittämiseksi toteutettiin. Koko opetussuunnitelmatyön pedagogisena lähtökohtana on opetuksen linjakkuus, opiskelijalähtöisyys ja yhteistoiminnallinen oppiminen, joita hyödynneettiin suuressa määrin myös palautekokonaisuuden suunnittelussa. Sen keskeisenä tavoitteena on saada jatkuvaa tietoa oppimisesta, osaamisesta sekä ammatillisesta kasvusta kehittämisen ja kehittymisen perustaksi. Positiivisen maininnan arvoinen seikka suunnittelutyössä oli, että opiskelijoille ja henkilökunnalle järjestettiin tilaisuuksia, joissa heidät otettiin mukaan suunnitteluun. He saivat muiden muassa työstää palautekulttuuriin, palautteen alakohtaisuuteen ja hyviin palautekäytänteisiin liittyviä kysymyksiä yhdessä hankeryhmän kanssa. Palautehanke esitteli ensimmäisiä ajatuksiaan Metropolian uudesta palautekokonaisuudesta PedaForum 2015 -päivillä, ja nyt olisi tarkoitus jatkaa ja kertoa, mitä vuoden aikana on tapahtunut ja miltä Metropolian palautekokonaisuus näyttää elokuussa 2016. Kaikki kiinnostuneet siis paikalle kuuntelemaan ja osallistumaan!   


Tänään kirjurina toimi Marja

Ohjauksellinen pedagogiikka yliopistossa

Teemaryhmässä (teemaryhmä 5) on neljä case-esimerkkiä erilaisista ohjauksellisen pedagogiikan kokeiluista, joita ovat liikunnan opettajaopiskelijoiden projekti, fysiikan laboratoriotöiden ohjauksen tehostaminen sekä fysiikan ja kemian koulutusohjelmien opiskelijoiden sitouttamisessa. Case-esimerkkien perusteella ohjauksellinen pedagogiikka merkitsee erityisesti yhdenvertaisuutta ja aitoa vuorovaikutusta opettajien ja opiskelijoiden välillä, yhteistyötä sekä avointa ilmapiiriä, jotka edistävät opiskelijoiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Esiin nousevat myös työelämälähtöisyys ja tutkiva ote.

Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksella testattiin ohjauksellista pedagogiikkaa ilmiölähtöisen projektiopintojakson kautta. Ilmiölähtöisen opiskelun keksiössä oli tutkiva ote. Alustuksen perusteella ilmiölähtöisen pedagogiikan perustana on yhdessä tekeminen, kriittinen ajattelu, tutkiminen, ongelmanratkaisu, luovuus sekä soveltaminen. Koimme casen innostavana ja positiivisena. Koska projektin tarkoitus oli koulun hyvinvoinnin edistäminen, se vei opiskelijat kouluihin ja tätä kautta tuki heidän työelämävalmiuksiaan. Alustuksen perusteella ilmiölähtöinen pedagogiikka syventää oppimista, haasteena nähtiin projektin rajaaminen ja vastuun ottaminen. Ajattelemme, että projektin rajaaminen voikin ilmiölähtöisessä pedagogiikassa olla keskeinen haaste.

Teemaryhmän toisessa alustuksessa esitellään laboratorio-opetuksen ohjauksellista pedagogiikkaa Helsingin yliopiston fysiikan tutkimuslaitoksella. Alustuksessa meille jää hieman epäselväksi ohjauksellisen pedagogiikan käytännön toteutus, sillä olemme olleet siinä käsityksessä, että laboratoriotyöt ovat aina kuuluneet oleellisena osana fysiikan opetukseen. Olisimme kaivanneet enemmän tietoa mainitusta tehokkaasta opiskelijakeskeisestä oppimisen muodoista.

Oulun yliopiston fysiikan opiskelijoiden sitouttamisessa on hyödynnetty omaopettajatoimintaa. Alustus käsittelee viiden vuoden kokemusten perusteella omaopettajien näkemyksiä kokeilun onnistumisesta. Oulun alustus aiheuttaa ryhmässämme hyvin ristiriitaisia tunteita. Ihmettelemme erityisesti sitä, miksi vuorovaikutuksen onnistuminen ohjaustilanteessa riippuu erityisesti opiskelijasta. Eivätkö omaopettajat tavoita kaikkia opiskelijoita - voihan “hiljaisten” ja “ongelmattomienkin” opiskelijoiden kanssa luoda yhdenvertaista, aitoa vuorovaikutusta? Kokeilussa halutaankin nimenomaan kehittää omaopettajaohjauksen käytänteitä, jonka koemme positiivisena.

Viimeisenä esittelemme Jyväskylän yliopiston Kemian laitoksen kokonaisvaltaisen ohjauksen sitouttavaa toimintaa esittelevän alustuksen; ohjauksen kautta yhteisöllisyyteen. Laitoksen ohjauksellinen toimintamalli tukee avointa ilmapiiriä, yhdenvertaista opettaja-opiskelijasuhdetta, henkilökunnan kohtaamista sekä opintoihin liittyvän yhteistyön lisääntymistä. Alustuksessa oli esitelty käytettyjä keinoja kattavasti ja se herätti meillekin positiivisia tunteita.

Kokonaisuutena teemaryhmä on kiinnostava ja käsittelee tärkeää aihetta. Ryhmämme pohti ohjauksellisen pedagogiikan resurssien tarvetta opettajalle ja oppilaitokselle. Jos kyseessä on ensimmäisen vuoden opintojakso ja kahdensadan opiskelijan massakurssi, jolla opiskelijat pitäisi saada ilmiölähtöisesti sitoutettua laitoksen toimintaan, näemme tässä haasteita ohjauksellisen pedagogiikan toteuttamiselle.


Minna, Taru ja Ilona