Haastattelu: Hanna L. Ojala (Teemaryhmä 8)

Haastattelin Teemaryhmän 8 (Tunteet ja tilat oppimisessa ja opettamisessa) puheenjohtajaa Hanna L. Ojalaa sähköpostitse.

Tunteet ovat ainakin opiskelijan näkökulmasta olleet viime aikoina paljon
esillä kasvatustieteen tutkimuksessa ja ehkä hieman uutena näkökulmana.

1. Mikä tekee tunteista ajankohtaisen näkökulman kasvatustieteissä juuri
nyt?

Tunteet tuntuvat olevan ajankohtaisia vähän joka puolella nykyisin. Lieneekö syynä yksilökeskeinen kulttuuri, somen tykkäyskulttuuri vai mikä. Se, että tunteet ovat pinnalla kasvatustieteissä ei siis ole erityisen erikoista.

2. Mistä teidän kiinnostuksenne tunteiden, tilojen ja oppimisen yhteyksiin
nousee?

Feministisestä pedagogiikasta ja omista opiskeluaikaisista kokemuksista. Aikanaan aikuiskasvatustieteen opiskelijana minua häiritsi vähän turhan kliininen asioiden käsittely- ja esitystapa. Oppimisesta ja opiskelusta puhuttiin pitkälti rationaalisina tapahtumina ja prosesseina, joka jätti mm. tunteet ja ruumiillisuuden ulkopuolelleen. Naistutkimus ja erityisesti feministinen pedagogiikka tarjosivat vastauksia tähän ’puutokseen’.  Feministisen pedagogiikan lähtökohtana on, että tunteet, ruumiillisuus ja tilat ovat erottamaton osa oppimista ja opetuskäytäntöjä.

3. Mikä tunteissa ja tiloissa on mielestänne oppimisen kannalta kaikkein
olennaisinta?

Se, että niiden olemassaolo ja vaikutus tunnustetaan. Esim. tila, jossa opetus ja oppiminen tapahtuvat, vaikuttaa hirvittävän paljon siihen, mitä ja miten opitaan, mitä saadaan aikaiseksi.

4. Mitä feministinen pedagogiikka tunteiden ja tilojen suhteen painottaa
opetuksessa?

Tunteiden ja tilojen huomioimista. Opettajan tulee miettiä, miten tila, jossa hän opettaa, osallistuu oppimisprosesseihin: Mitä tila mahdollistaa tai rajaa, miten tilaa voisi käyttää opetuksessa hyödyksi. Toisaalta miten ottaa huomioon opetustilanteeseen tai opetettavaan asiaan liittyvät tunteet: Onko niitä mahdollista käsitellä jotenkin opetustilanteessa tai oppimispäiväkirjassa tms. suoritusmuodossa tai voiko opiskelijoita laittaa keskenään pohtimaan, mistä erilaiset tunnekokemukset kertovat, millaisia laajempia yhteyksiä niissä on. Feministiselle pedagogiikalle keskeistä on ajatella tunteita muinakin kuin yksilön sisäisenä asiana. Toisin sanoen tunnekokemuksissa on aina kytkynsä sosiaalisiin tilanteisiin, kulttuurisiin käsityksiin, yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Näin ollen yksilölliseltä näyttäytyviä tunnekokemuksia voi käyttää mm. yhteiskunnan, eriarvoisuuksien, normien analysoinnissa. Idea on siis päästä tunteisiin liittyvissä kysymyksissä yksilön ulkopuolelle vähättelemättä tietenkään yksilön kokemusta. Mutta tunteiden huomioimisessa ei ole kyse yksilöihin kiinni jäämisestä, vaan tunteiden kollektiivisen ja yhteiskunnallisen ulottuvuuden havaitsemisesta.