Haastattelu: Jukka Parviainen, Mari Knuuttila ja Kirsti Keltinkangas (Työpaja 18: Opetusosaamisen arviointi osana akateemista urajärjestelmää)

Aalto-yliopistossa työskentelevät Jukka Parviainen, Mari Knuuttila ja Kirsti Keltinkangas olivat Peda-forum -päivillä esittelemässä organisaationsa opetusosaamisen arviointijärjestelmää. Pienellä porukalla pidetyssä työpajassa herästi runsaasti kysymyksiä ja ajatuksia aiheesta, ja kaikki osallistujat olivat varmasti tyytyväisiä session antiin. 

1. Miten olette päätyneet työskentelemään opetusosaamisen arvioinnnin parissa?

Mari Knuuttila: Aalto-yliopistossa päätettiin, että kaikkien professorin urapolulle rekrytoitavien ja sillä etenevien opetustaito tulee arvioida. Kuhunkin kouluun piti perustaa opetuksen arviointitoimikunnat ja koulun varadekaani ja opintoasianpäällikkö laitettiin sitten valmistelemaan asiaa. Itselläni on kasvatustieteellinen koulutus sekä opettajan pedagoginen pätevyys, niin päädyin sitten laajemmin asiaan mukaan, vaikkei tehtävä varsinaisesti kuulunut opintoasiainpäällikön tehtävään. Ja nyt takana on varmaan lähes 200 opetuksen arviointia. Toki olin aikaisemmissa tehtävissä ollut mukana opetuksen arvioinneissa, mutta ne olivat lähinnä opetusnäytteiden arviointia, jonka koin enemmän tekniseksi kuin oikeaksi opetustaidon arvioinniksi.

Kirsti Keltinkangas: Olen ollut opetuksen kehittämisen tehtävissä noin vuodesta 2008/2009, samalla kun tein väitöskirjaa sähkötekniikan opetukseen liittyen. Taustaltani olen kasvatustieteilijä, joten alussa olin ainuita ei-insinööritaustaisia opetuksen kehittäjiä yksikössäni. Silloisessa työpaikassani on  tehty opetusosaamisen arviointeja (opetusnäytteiden arviointia) yli 10 vuotta. Kun Aalto syntyi, ko. yksikön malli otettiin käyttöön muihinkin kouluihin. Eli samoin kuin Mari, olen ollut mukana näissä vuodesta 2009 (arviolta yli sadassa arvioinnissa).

Jukka Parviainen: Mari K. on esimieheni ja olen siis Oppimispalveluissa, sain kutsun tulla sihteeriksi lausuntotehtäviin. Eli ei rasiteta akateemista henkilöstöä itse lausuntojen kirjoittamisessa. Olen opettajien tuen tiimissä, täältä DI ja tehnyt Aallossa opettajan pedagogiset opinnot (toinen ja viimeinen kierros Aallossa)
 

2. Mitä on hyvä opetusosaaminen? Miten sitä voi arvioida?

Mari Knuuttila: Itse koen, että hyvä opettaja osaa innostaa asiaan, löytää asiasta kuin asiasta motivointia sen oppimiseen eli linkittää opittava asia konkretiaan/johonkin soveltamisalaan sekä ”osaa lukea myös oppijoita”, miten edetä. Hyvään opetustaitoon liittyy myös opiskelijoiden aktivointi mm. vuorovaikutuksen kautta. Opettamista pitää myös ”opiskella” eli kouluttautua, keskustella kollegoiden kanssa ja yksinkertaisesti ymmärtää, mitä oppiminen on. Lisäksi tärkeää on jatkuva itsensä kehittäminen sekä omien kurssien/opetuksen kehittäminen palautteen perusteella. Tässä nyt jotain elementtejä, mutta varmasti hyvä opetustaito on paljon muutakin.

Kirsti Keltinkangas: Marin tekstiin on vaikeaa keksiä jotain muuta uutta. Tärkeää on oma innostus ja kiinnostus siihen, että opiskelijat oppivat ja että opiskelijat ovat yksilöitä. Hyvän opettajan innostus tarttuu! Lisäksi hyvä opettaja ymmärtää, että on useita eri oppimistyylejä ja –tapoja ja niitä olisi huomioitava hyvässä opetuksessa.

Hyvässä opetuksessa on vuorovaikutusta ja kuhunkin substanssiin mietittyjä sopivia opetusmenetelmiä.

Maria kompaten jatkuva itsensä kehittäminen ja reflektointi on olennaista (perustuen myös kerättyyn palautteeseen).

Jukka Parviainen: Opetusosaaminen on laaja-alainen käsite. Olen varsin tyytyväinen siihen kriteeristöön, joka meillä on olemassa. Instrumentteina käytämme opetusportfoliota, näytettä ja haastattelua sekä mahdollisesti muuta lisäaineistoa. Opetusportfolio on opettajan omaa reflektiota; näyte ja haastattelu liittyy kollegiaaliseen tukeen, joka ei ole perinteisesti kuulunut meille.  

3. Millainen vaikutus opetusosaamisen arvioinnilla on yliopistossanne?

Mari Knuuttila: Aallossa sanotaan, että hyvällä professorilla tulee olla erinomainen tutkimus ja korkeatasoinen opetus tai toisin päin. Tässä mielessä siis jo rekryvaiheessa kandidaateille tehdään selväksi, että yliopistossamme tulee opettaa ja sitä tullaan jatkossakin arvioimaan. Itse näen, että uudet urajärjestelmän opettajat ovat oikeasti panostaneet opetukseen, mikä on hieno juttu!

Kirsti Keltinkangas: Aiemmassa yksikössäni on dekaanitasoa myöten todettu, että opetusosaamisen  arvioinnilla ja tenure-järjestelmässä vähitellen kasvatettu opetuksen arvostusta. Lisäksi vuosittain käytännössä osallistujien määrä pedagogiseen koulutukseen on pysynyt suurena. 

Jukka Parviainen: Se on otettu erittäin vakavasti meillä (turhankinko?), mutta tällä on vaikuttavuutta arvostukseen ajatuksen tasolla, ehkä myös konkretiassakin. Ei pidä vain unohtaa varsinaista tavoitetta eli opiskelijoiden parempaa / rikkaampaa oppimista ja kasvamista. 

Opetusportfolio on insentiivi, jolla opettaja pakotetaan pysähtymään ja kirjoittamaan ajatuksiaan oppimisesta ja opettamisesta. Tämä on kasvattava tapahtuma opettajalle itselleen. Uskon siihen että yksittäisten ihmisten kautta (riittävällä koherenssilla) tapahtuu kulttuurin muutos.

4. Esityksessänne korkeakoulukonteksti oli vahvasti läsnä. Perinteisestihän Suomessa opettajilla on ollut suuri vapaus opetuksensa suhteen. Luuletteko, että opetusosaamisen arvioinnin käytänteet voisivat levitä myös perus- ja toiselle asteelle?

Mari Knuuttila: Yliopistossa ei vaadita opettajapätevyyttä siten kuin peruskoulussa tai toisella asteella. Siellä virkoihin vaaditaan lain määrittämä opettajapätevyys. Minusta opetuksen observointi on hyvä keino saada palautetta omasta opettamisesta muiltakin kuin vain opiskelijoilta. Eli sellaista opetuksen arviointia voisi varmasti levittää. Toisaalta opettajakoulutukseen taitaa jo nykyisellään kuulua tietty määrä opetuksen observointia. Mutta opettajana kehittymiseen voisi aina silloin tällöin tehdä.

Kirsti Keltinkangas: Tästä samaa mieltä kuin Mari. Alemmilla asteilla on selkeästi määritelty millainen pätevyys opetuksen virkoihin tarvitaan ja pedagoginen koulutus+harjoittelu on sisällytetty esim. alakoulun opettajien koulutukseen.

Jukka Parviainen: Ympäristöt yliopistossa ja peruskoulussa ovat hyvin erilaiset. Minusta oli kyllä virkistävää tehdä opetuksen seurantaa, eräänlaista opetusosaamisen arviointia, omissa pedaopinnoissani eri asteilla. En tiedä, tekevätkö peruskoulun opettajat reflektiota, toisten opetusten seurantaa ja keskustelua. Eittämättä tekevät..

 

- Saliavustaja Marja E.