HAASTATTELU
Työpaja 21: HYVINVOINTIA OPPIMISEEN TAITEEN KEINOIN
Työpajan vetäjä Tarja Pääjoki
Tarja Pääjoki on taidekasvatuksen ja
lastenkulttuurin tutkija Jyväskylän yliopistossa. Tällä hetkellä hän liikkuu
soveltavan taiteen ja hyvinvoinnin maastoissa ja on mukana Hyvinvoinnin
välitystoimisto -hankkeessa. Hankkeessa kehitetään soveltavan taiteen
menetelmiä moniammatillisesti. Pääjokea kiinnostavatkin moniammatillinen ja
-alainen yhteistyö sekä koulutuksen että työelämän puitteissa. Pääjoki kertoo,
että häntä motivoi muiden ihmisten osaaminen ja kuinka siihen voi yhdistää omaa
osaamistaan. Myös taiteen ”törmäyttäminen” johonkin muuhun alaan motivoi. Tällä
hetkellä on meneillään SOTE-alan ja taiteen ammattilaisten yhteistyö. Pääjoki
toteaa, että eri alojen ammattilaisten tavat ovat erilaiset, mutta kuitenkin
asioihin löydetään yhteiset tarttumapinnat.
Pääjoki kertoo, että häntä liikuttavat
”vuorovaikutuksen ihmeet”: kun soveltavan taiteen puolella näkee, mitä
muutoksia ihmisissä tapahtuu.
Taidelähtöisten menetelmien vieminen kouluihin…
…vaatii Pääjoen mukaan kokemuksen.
Hän sanoo, että tieteellisiä mittareita tarvitaan, mutta käyttöönotto vaatii
kokemusta. Kokemuksia taidelähtöisyydestä hän toivookin ihmisille. Pääjoki
toteaa, että taiteesta puhuminen liian isoilla sanoilla voi säikäyttää ihmisiä.
Kuitenkin kyse on hyvin yksinkertaisista asioista. Samat mekanismit myös
toimivat niin lasten kanssa kuin yliopistopedagogiikassa.
Epämukava taide
Entä jos taide onkin epämukavaa? Mitä
jos se nostattaa ei-niin-mukavia tunteita? Pääjoen mukaan sisältöjen valintaa
kannattaa toki miettiä. Koskaan ei voi varmasti tietää, mitä taidekokemus
ihmisessä nostattaa. Hän sanoo, että taiteessa on kuitenkin aina olemassa
tietty etäisyys, ”taiteen metaforinen suoja”. Käytännössä vaikeita ja
epämiellyttäviä asioita voi hyvin käsitellä taiteen avulla; esimerkiksi
pöytäteatterin keinoin voi käsitellä kiusaamista. Pääjoki muistuttaa kuitenkin,
että terapia on erikseen: ei pidä alkaa terapoimaan, jos ei ole terapeutti.
Työpaja
Työpajassa teimme Pääjoen johdolla
kaksi käytännön harjoitusta. Näistäkin saa käsityksen, kuinka loppujen lopuksi
on kyse yksinkertaisista asioista.
Harjoitus 1. Esteettinen elämyskaari
Istumme silmät kiinni, itselle mieluisassa asennossa. Taustalla soi
Bachin Branderburg Concerto no. 1. Pääjoki kehottaa tasaisin välein
palauttamaan mieleen jonkin asian. Ensimmäisenä mieleen palautetaan
lapsuudenkoti ja kuvat sen seinällä, sitten muiden muassa ensimmäinen
kuvakirja, lapsuuden rakkain päällystakki, koulun liikuntatunti, rumin kampaus,
syvin luontoelämys, kuvat nykyisen kodin seinillä. Lopuksi kokemus puretaan
yhdessä keskustellen. Ilmenee, että mieliin palauttamiset nostavat jo
unohdetuiksikin luultuja asioita tietoisuuteen. Muistoissa ja mielikuvissa on
niin kauan sitten kuin lähiaikoinakin tapahtuneita asioita, niin hyviä kuin
kovin kipeitäkin, kuka nyt mitäkin halua muille jakaa. Ilmapiiri on
luottamuksellinen ja turvallinen, jolloin vaikeitakin asioita voi sanoa ääneen.
Harjoitus 2. Tarkastaja ja taiteilija
Pääjoki kertoo, kuinka meissä asuu niin sisäinen kriitikko, joka pyrkii
lyttäämään ja mitätöimään, kuin sisäinen taiteilijalapsi, joka innostuu ja
jolla on vapaa mielikuvitus. Kriitikko on tarkastaja, joka estää luovaa
ajattelua ja kirjoittamista arvostelullaan. Sisäinen lapsi on taiteilija, jota
voi oppia kuuntelemaan tarkastajan estoyrityksistä huolimatta. Pääjoki kehottaa
keskustelemaan ja kuvailemaan vierustoverille, millaisia nämä kunkin sisäinen
tarkastaja ja taiteilija ovat. Moni tunnistaa nämä kaksi puolta itsessään.
Haastattelut, Työpaja 21
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti