Työpajan vetäjänä toimii Heli Harrikari Tampereen teknillisestä yliopistosta, jossa hän toimii dekaanina talouden ja rakentamisen tiedekunnassa. Työpajan alustuksessa käydään läpi suurta murrosta oppimisessa ja opettajuudessa. Nämä murrokset ovat meneillään kaikilla kouluasteilla, kun opettajalähtöisyydestä siirrytään opiskelijalähtöisyyteen ja opintopisteiden keräämisestä ja kurssien suorittamisesta osaamislähtöisyyteen ja osaamisen todentamiseen. Edelleen hän nostaa esille sen, että oppimisympäristöt laajentuvat luokkahuoneiden/luentosalien ulkopuolelle ja oppimisympäristönä on tarvittaessa koko maailma. Lisäksi joustamattomasta kurssiperustaisuudesta siirrytään joustaviin tapoihin oppia ja osoittaa osaamista. Lopuksi Harrikari vielä huomauttaa, että tasapäistävistä opetussuunnitelmista siirrytään opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet, motivaatio ja vahvuudet huomioon ottavaan opintojen suunnitteluun ja toteutukseen.
Alustuksen mukaan em. asioita pohditaan työpajassa, mutta sen tarkempia työskentelytapoja työpajatoiminnasta ei vielä kerrota. Mielestämme murrokset ovat tärkeitä pohtia erityisesti siksi, että vaikka opettajalähtöisyydestä ollaan siirtymässä opiskelijalähtöisyyteen ja opettajan rooli muuttuu yhä enemmän ohjaajaksi, ovat sekä opettaja että opiskelija silti tulospaineiden ristiaallokossa. Opintopisteitä täytyy kerätä paljon ja nopeasti, jotta opiskelija pystyy saavuttamaan esimerkiksi Kelan vaatimat minimitavoitteet. Lisäksi opetushenkilökuntaa karsitaan ja opettajilla on yhä enemmän massaluentokursseja vedettävänä, jolloin voi olla hyvin vaikea toteuttaa opiskelijoille yksilöllistä, opiskelijan omat motivaatiot ja tarpeet huomioivaa opetusta. Joustavat oppimistavat asettavat myös haasteensa opettajille, kun yhdelle opintojaksolle on räätälöitävä monenlaisia suoritusmahdollisuuksia. Näiden paineiden keskellä on oikeutettua kysyä työpajan teemaa; voiko yliopistossa ylipäätään johtaa pedagogisesti?
Keskustelimme ryhmässä siitä, mikä on pedagogisen johtajan rooli yksikössään. Ovatko kaikki opettajat käytännössä oman pedagogisen työnsä johtajia, pitäisikö yksikössä olla erikseen pedagoginen johtaja, joka määrittää yhteisen suunnan koko yksikön toiminnalle, vai antaako hän vastuun kullekin opettajalle toteuttaa opetustaan itselleen sopivimmalla tavalla. Tarvitaanko meneillään olevaan muutokseen pedagogista muutosjohtajaa?
Minna, Taru ja Ilona
(Kaikkien Peda-forum 2016 työpajojen esittelyt)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti