Laura Hirston ja Markku Saarelaisen työpajassa pohditaan käänteistä oppimista yhtenä opettamisen järjestämisen vaihtoehtona Itä-Suomen yliopiston hankkeen kokeilujen pohjalta. Käänteisen oppimisen (engl. flipped learning, flipped classroom) perusajatuksena on se, että perinteisen kurssin ainekset -- luennot ja kotitehtävät -- käännetään toisinpäin, eli luennot katsotaan kotona ja tehtävät tehdään yhteisissä tapaamisissa. Suomessa käänteisen oppimisen ajatuksia lukiossa on menestyksekkäästi soveltanut esimerkiksi Pekka Peura (http://maot.fi/), mutta menetelmä sopii hyvin myös korkeakouluihin. Opetus yliopistoissa on jo nykyään hyvin monimuotoista, joten myös käänteistä oppimista voidaan toteuttaa monella eri tavalla.
Opiskelijoiden näkökulmasta käänteinen oppiminen mahdollistaa monia asioita: oppimisesta tulee joustavampaa, kun “luennot” voi katsoa omalla ajallaan ja toisaalta mielekkäämpää, kun yhteisissä tapaamisissa käsitellään nimenomaan niitä asioita, jotka tuottivat eniten vaikeuksia. Toisaalta uuteen oppimismenetelmään tottuminen saattaa vaatia aikaa ja ohjauksellisia resursseja: jotkut opiskelijat saattavat esimerkiksi ajatella, että itsenäiset luento-osuudet eivät ole olennaisia, mikä johtaa hankaluuksiin kurssin edetessä. Kuten työpajan vetäjät tuovat esille, on tärkeää, että käänteistä oppimista hyödyntävillä kursseilla on selkeä rakenne ja kaikki osaamistavoitteet sekä suoritusvaatimukset tuodaan järjestelmällisesti esille. Kaiken kaikkiaan käänteinen oppiminen tarjoaa varteenotettavan vaihtoehdon opettamisen kehittämiselle.
Käänteistä oppimista hyödyntävät kurssit vaativat panostusta myös opettajilta, sillä heidän on omaksuttava uusi tapa järjestää kurssi ja ratkaistava monia käytännön ongelmia liittyen esimerkiksi käytettäviin oppimisympäristöihin ja yksilöllisen arvioinnin menetelmiin. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että kiinnostuneille opettajille on tarjolla malleja, joista he voivat itse ottaa oppia suunnitellessaan uudenlaisia käänteisiä kursseja!
Teemu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti