Työpaja 22: Pedagogisen hyvinvoinnin voimapaja

Koulutuskoordinaattori Sanna Wennström Ammattiopisto Luovista ohjaa pedagogisen hyvinvoinnin työpajan. Työpajaesittelyn aluksi määritellään pedagogisen hyvinvoinnin käsitettä; tässä yhteydessä sillä tarkoitetaan opettajan, opiskelijan ja toisaalta koko kouluyhteisön hyvinvointia ja sen ajatellaan edistävän opiskelijoiden oppimista, motivaatiota ja sitoutumista. Keskeisenä pedagogisen hyvinvoinnin tekijänä nähdään vuorovaikutus ja arjen vuorovaikutusprosessit, jossa ovat vaikuttamassa kokemuksellinen työn hallinnan tunne, sisäinen motivaatio ja innostus. Tätä tukevaa tietoa löytyy myös esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston professori Holopaisen esityksestä (ks. http://goo.gl/qar3Ea, s. 6). Arjen vuorovaikutusprosessit sisältävät myös työilmapiirin, jonka luovat opettajien keskinäinen luottamus, osallistumismahdollisuudet sekä yhteisesti hyväksytyt ja selkeät tavoitteet. Sisäinen motivaatio, oman innostuksen ja vahvuuksien löytäminen ovat meidänkin mielestä avaintekijöitä pedagogisen hyvinvoinnin rakentamisessa. Hyvinvointityö heijastuu koko kouluyhteisöön, kouluviihtyvyyteen ja opetuksen laatuun.

Yleisesti tietoa pedagogisesta hyvinvoinnista löytyy enemmän peruskouluun ja kouluviihtyvyyteen liittyen, mutta tässä työpajassa keskiössä vaikuttaa kuitenkin olevan korkeakoulun opettaja. Työpajassa aihepiiriä lähestytäänkin nimenomaan opettajan näkökulmasta. Opettaja voi parantaa myös opiskelijoiden hyvinvointia. Työpajaa mainostetaan innostavana ja voimaannuttavana ja sen menetelmät ovat toiminnallisia ja työnohjauksellisia.

Minna, Taru ja Ilona
(Kaikkien Peda-forum 2016 työpajojen esittelyt)

Työpaja 17: Flippausta Itä-Suomen yliopistossa

Mitä kumman Flippausta?  Flippaus-hankenimi  ei sen kummemmin paljasta heti, että kyseessä on uudesta opetuskokeilusta.  Sen sijaan kaikkitietävä netti ja wikipedia tuovat paljastuksia tiedonjanoiselle.  Flippaus liittyy käänteiseen opetukseen (flipped classroom = käänteinen luokkahuone).  Tämähän jo paljastaa sen, että kyseessä on opetusmenetelmä, joka on jollakin tavalla käänteinen perinteiseen opetusmenetelmään verrattuna.  Käänteisen opetuksen tavoitteena onkin saada opiskelijat tutustumaan uuteen asiaan ensin itsenäisesti, minkä jälkeen asian käsittelyä jatketaan yhdessä oppitunnilla. Käänteinen opetus korostaa erityisesti opiskelija omaan aktiivisuutta oppimisessa ja opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta. Lisäksi opetukseen liittyy teknologian ja Internet-resurssien käyttö.  Flippaus eli käänteinen opetus on monimuoto-opetuksen muoto, jossa opetuksessa hyödynnetään Internetissä olevaa (opetus)materiaalia ja vuorovaikutusta.  Hmm… Näköjään jo aloitin tämän uuden opetusmenetelmän mukaisen opiskelun? Etsin Internetistä tietoa, mitä itselleni uusi käsite tarkoittaa. Siis tutustuin uuteen asiaan itsenäisesti. Työpajassa asian käsittelyä jatketaan sitten yhteisesti.  Eli työpajassa flippaus jatkuu. Yksilöllisesti ja yhteisesti.

Onko itse asiassa kyse uudesta opetusmenetelmästä? Vai vain uudesta nimestä tai käsitteestä tai jonkun aiemmin tunnetun menetelmän ja käsitteen tarkennuksesta? Miten suuresti flippaus eroaa vaikka problem-based-learning-menetelmästä? Eikö flippauksessa ole kyse yksilöllisestä ja yhteisöllisestä oppimisesta?  Lienee kansakouluaikana jo joku oppilas päässyt ”opettamaan” muita - ja sehän on jo ”käänteistä opetusta”?  Mitkä ovat flipped-learning-menetelmän yhtymäkohdat ja erot muihin opetusmenetelmiin? Millä tavalla se parantaa oppimista? Minkälaisia tutkimustuloksia on menetelmän tuloksellisuudesta? Entä käytännön kokemukset? Aihe herättää monia kysymyksiä. Niihin ehkä tulee vastauksia työpajassa?

Itseasiassa Flippausta käsittelevässä työpajassa tutustutaan Itä-Suomen yliopistossa eri laitoksilla menossa oleviin flipped-learning-opetuskokeiluihin, joissa opettajajohtoista luento-opetusta muokataan opiskelijalähtöiseksi opetukseksi, jossa opettajan rooli muuttuu tiedon jakajasta valmentajaksi ja ohjaajaksi.  Siis opettajasta tulee personaltraineri?  Työpaja toteutetaan flipped-learning-metodin mukaisesti. Idean henkeen kuuluu, että työpajaan osallistuvat tutustuvat esiteltäviin kokeiluihin ennakkomateriaalien pohjalta ja tekevät ennakkotehtävät ennen tätä työpajaa.  Työpajassa on mukana Flipparit-hankkeessa mukana olevia opettajia.  Voimme siis odottaa, että työpaja toteutetaan jotenkin muuten kuin perinteisesti. Käänteisesti?

Työpajaan osallistuvat pääsevät siis käytännössä itse arvioimaan opetusmenetelmää, sen soveltuvuutta ja käyttökelpoisuutta sekä mahdollisuutta sisällyttää jatkossa omaan metodivalikoimien työkalupakkiin.

Työpaja 13: Koulutuksen johtaminen yliopistossa

Yliopistojen muutokset korostavat korkealaatuisen ja ammattimaisen johtamisen merkitystä. Aiemmin tiedekuntien sekä laitosten johtajien pestit olivat pääasiassa “kiertäviä velvollisuuksia”, jotka jokainen useimmiten professorikuntaan kuuluva hoiti vuorollaan tutkimustyön ohella. Yliopiston muutokset ovat muuttaneet johtajuuden vaatimuksia. Useimmat yliopistot järjestävät yleistä johtamiskoulutusta, mutta koulutuksen johtamisen osalta tilanne on vakiintumattomampi. Useampia kehittämistoimia on käynnissä monissa yliopistoissa, mutta asian hahmottaminen kokonaisuutena on useassa tapauksessa hajanainen.

Tämän työpajan tavoitteena on tarkastella koulutuksen johtamista eri näkökulmista, myös opiskelijoiden! Alustuksessa esitellään olemassa olevia tutkinto-ohjelmien johtajille suunnattuja koulutuksia, johtamiskäytäntöjä ja saatavilla olevaa tukea. Työpajassa tuotetaan yhteistyöllä ”ideapakki” yliopistoyhteisön jäsenten erilaisista tavoista tukea koulutuksen johtamista eri rooleista käsin. Jokainen pääsee pohtimaan omista lähtökohdistaan, miten minä omasta tehtävästäni käsin voin edistää laadukasta koulutuksen johtamista yliopistoyhteisössä. Tähän erittäin hyvä saada myös opiskelijoiden näkökulmaa laadukkaaseen koulutukseen ja sen kehittämiseen.

Työpaja on suunnattu esittelytekstin mukaan erityisesti koulutuksen johtajille, opettajille, opiskelijoille sekä hallinto- ja tukipalvelutehtävissä työskenteleville henkilöille, jotka ovat kiinnostuneita tarkastelemaan koulutuksen johtamisen kysymyksiä. Työpajassa puheenjohtajina toimivat Matti Lappalainen, Tytti Tenhula ja Paula Vaskuri.

Työpaja 21: Hyvinvointia oppimiseen taiteen keinoin

Työpajan puheenjohtaja Tarja Pääjoki toimii Jyväskylän yliopiston taidekasvatuksen tutkimuskoordinaattorina. Työpajassa pyritään tutkimaan sitä, miten taidelähtöiset menetelmät tuovat hyvinvoinnin kokemuksia sekä oppimiseen että opettamiseen. Ajatus on edistää omien kokemusten ja osaamisen tunnistamista ja jakamista, vuorovaikutusta ja opiskelijan kiinnittymistä alansa asiantuntija- ja tutkijayhteisöön taidekokemusten avulla. Työpajan työskentelyssä hyödynnetään kokemuksellisen oppimisen kehää ja taidelähtöisiä pedagogisia menetelmiä, joilla hyvinvointia pyritään luomaan. Näistä löytyi googlen haulla lisää tietoa ja linkkejä, jotka avaavat käsitteitä.

Kokemuksellinen oppiminen on yksi oppimiskäsityksistä. Oppiminen nähdään kehämäisinä sykleinä ja jatkuvasti kehittyvänä ja syvenevänä prosessina. Taidelähtöisille menetelmille on ominaista matala kynnys ja elämyksellisyys. Ne eivät edellytä aiempia taiteeseen liittyviä taitoja. Keskeistä on saada esiin kullekin ihmiselle ja ihmisryhmälle merkitykselliset, voimaannuttavat ja itsetuntemusta vahvistavat asiat.

Matalan kynnyksen keinot ovat tarpeellisia, kun pyritään lisäämään vuorovaikutusta ja sitä kautta kiinnittymistä opintoihin. Itsetuntemus ja merkityksellisten asioiden löytäminen auttavat löytämään merkitystä myös opiskeluun. Toivoaksemme työpajasta saa käytännön keinoja ja välineitä sellainenkin ihminen, jolle taide ja taidelähtöiset menetelmät eivät ole ennestään tuttuja tai joka ei koe niitä varsinaisesti ennakolta omikseen.

Minna, Taru ja Ilona
(Kaikkien Peda-forum 2016 työpajojen esittelyt)

Työpaja 24: Käänteisen oppimisen mahdollisuudet ja haasteet eri alojen ja erilaisten opiskelijaryhmien sekä opettajien näkökulmista

Laura Hirston ja Markku Saarelaisen työpajassa pohditaan käänteistä oppimista yhtenä opettamisen järjestämisen vaihtoehtona Itä-Suomen yliopiston hankkeen kokeilujen pohjalta. Käänteisen oppimisen (engl. flipped learning, flipped classroom) perusajatuksena on se, että perinteisen kurssin ainekset -- luennot ja kotitehtävät -- käännetään toisinpäin, eli luennot katsotaan kotona ja tehtävät tehdään yhteisissä tapaamisissa. Suomessa käänteisen oppimisen ajatuksia lukiossa on menestyksekkäästi soveltanut esimerkiksi Pekka Peura (http://maot.fi/), mutta menetelmä sopii hyvin myös korkeakouluihin. Opetus yliopistoissa on jo nykyään hyvin monimuotoista, joten myös käänteistä oppimista voidaan toteuttaa monella eri tavalla.

Opiskelijoiden näkökulmasta käänteinen oppiminen mahdollistaa monia asioita: oppimisesta tulee joustavampaa, kun “luennot” voi katsoa omalla ajallaan ja toisaalta mielekkäämpää, kun yhteisissä tapaamisissa käsitellään nimenomaan niitä asioita, jotka tuottivat eniten vaikeuksia. Toisaalta uuteen oppimismenetelmään tottuminen saattaa vaatia aikaa ja ohjauksellisia resursseja: jotkut opiskelijat saattavat esimerkiksi ajatella, että itsenäiset luento-osuudet eivät ole olennaisia, mikä johtaa hankaluuksiin kurssin edetessä. Kuten työpajan vetäjät tuovat esille, on tärkeää, että käänteistä oppimista hyödyntävillä kursseilla on selkeä rakenne ja kaikki osaamistavoitteet sekä suoritusvaatimukset tuodaan järjestelmällisesti esille. Kaiken kaikkiaan käänteinen oppiminen tarjoaa varteenotettavan vaihtoehdon opettamisen kehittämiselle.

Käänteistä oppimista hyödyntävät kurssit vaativat panostusta myös opettajilta, sillä heidän on omaksuttava uusi tapa järjestää kurssi ja ratkaistava monia käytännön ongelmia liittyen esimerkiksi käytettäviin oppimisympäristöihin ja yksilöllisen arvioinnin menetelmiin. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että kiinnostuneille opettajille on tarjolla malleja, joista he voivat itse ottaa oppia suunnitellessaan uudenlaisia käänteisiä kursseja!

Teemu

Työpaja 21: Hyvinvointia oppimiseen taiteen keinoin

Oletko tullut ajatelleeksi, miten oppimiseen voidaan yhdistää hyvinvointi? Tai miten taiteen keinoin voidaan edistää jonkun muun aineen oppimista ja samalla lisätä hyvinvointia? Tämän aiheen työpajassa pääset kokemuksellisen oppimisen keinoin perehtymään siihen, miten oppimiseen voidaan tuoda hyvinvointia taiteen keinoin. Työpajassa työskentely aloitetaan kokemuksellisen metodin mukaisesti  - siis taidelähtöisesti, minkä jälkeen kokemusta puretaan kokemuksellisen oppimisen kehän mukaan, edeten kohti teoreettista reflektiota ja päätyen soveltamiseen omassa pedagogisessa työssä.  

Työpajaan osallistuminen ei edellytä taiteeseen liittyviä taitoja. Tähän työpajaan  osallistumiseen on matala kynnys. Periaatteena on elämyksellisyys, mielihyvä ja onnistumisen kokemukset.  Osallistua voi juuri omana itsenään! Taidekokemusten merkitys hyvinvoinnin edistämiselle on juuri omien kokemusten ja osaamisen tunnistaminen ja jakaminen.  Tähän työpajaan kannattaa tulla avoimin mielin ja itsensä yllättäen. Työpajassa käsiteltyjä asioita on mahdollista reflektoida jälkeenpäinkin ja saada jotakin uutta omaan opettamiseen ja/tai oppimiseen.  Taidekokemus ja ryhmän vuorovaikutus voivat lisätä myös kiinnittymisen tunteita oman alan asiantuntija- ja tutkijayhteisöön.

Hyvinvointi on teema, joka on nostettu näkyvästi esille viime vuosina. Kyse on tärkeästä asiasta. Sillä mitä ja erityisesti miten teemme ja toimimme arkityössä, on merkitystä sekä omaan että toisten hyvinvointiin.  Jo uskallus poiketa omista tottumuksista ja kokeilla jotain uutta edistää hyvinvointiamme.  Vanhan suomalaisen sanonnan mukaan: Vaihtelu virkistää!  Tältä työpajalta voi odottaa molempia, sekä vaihtelua että virkistystä. Lisäksi työpajalta on lupa odottaa myös jotain uusia ajatuksia viemiseksi kotiin, opetukseen ja omaan oppimiseen.  Erityisen mielenkiinnolla odotan jo itse tätä työpajaa!

Työpaja 3: Kohti helposti syntyvää ja ilmaisevaa ääntä

Tuuli Nilssonin työpajassa käsitellään äänenkäyttöä ja ääntä. Siellä sekä pohditaan äänenkäytön oppimisen lähtökohtia että päästään itse kokeilemaan erilaisia äänenkäytön harjoituksia. Aihe on tärkeä ja mielenkiintoinen, sillä käytämme ääntämme päivittäin muun muassa vuorovaikutuksen välineenä. Opettajille ääni on myös yksi tärkeimmistä työkaluista.

Opettajaopiskelijoina ihmettelemmekin, miksi äänenkäyttöön ei kiinnitetä enemmän huomiota jo opintojen aikana. Pienillä harjoituksilla ja kiinnittämällä huomiota esimerkiksi hengitykseen voitaisiin äänenkäyttöä parantaa ja ehkäistä esimerkiksi opettajien ääneen liittyviä sairaslomia. Ääni- ja hengitysharjoitukset voivat myös tuoda itsevarmuutta omaan esiintymiseen, oli kyse sitten opetustilanteesta tai opinnäytetyön esittelystä. Hengitysharjoituksilla voi rentouttaa koko kehoa ja lievittää jännitystä.

Työpajasta toivoisimmekin saavamme välineitä ja konkreettisia harjoituksia niin omaa jokapäiväistä arkea kuin työelämääkin varten. Erityisen mukavaa olisi saada harjoitukset esimerkiksi paperilla, aiheeseen liittyviltä nettisivuilta tai netistä löytyvinä videoina, joihin voisi palata myös työpajan jälkeen. Jäämme innolla odottamaan työpajan antia ja sieltä saatavia oivalluksia.

Annukka, Jenna ja Marja

Työpaja 19: Opettaja kehittäjänä yliopiston muutoksissa

Johanna Annala sekä Jyri Lindén Tampereen yliopistosta alustavat työpajan esittelemällä opetussuunnitelmatyön kontekstissa tehtyä tutkimustaan. Tutkimuksen perusteella he ovat määritelleen kuusi erilaista toimijuusprofiilia; kehittäjä, vastustaja, vaiennettu asiantuntija, sillanrakentaja, lapiomies sekä reviiripäällikkö. Työryhmätyöskentelyssä työstetään työpajaan osallistujien omia kokemuksia erityisesti kehittäjän toimijuuteen liittyen. Keskeisiä kysymyksiä työskentelyssä ovat: Mistä ja miten opetuksen kehittäjän toimijuus syntyy? Millaisissa olosuhteissa tai rakenteissa se katoaa?

Alustuksessa ei tarkenneta, millaista hands-on-työskentely on tarkalleen ja tästä olisimme kaivanneet lisätietoa. Samoin jäimme pohtimaan, miksi työpajassa keskitytään nimenomaan kehittäjän näkökulmaan, muut toimijuusprofiilit pääasiassa sivuuttaen. Toisaalta kehittäjän rooli on kuudesta roolista keskeisin. Mainituista kuudesta toimijuusprofiilista emme löytäneet lisäinfoa google-haulla - näistä olisi ollut kiinnostavaa lukea lisäkuvauksia ja perusteluita.

Alustus sinällään on keskeinen ja tärkeä aihe yliopistojen käydessä läpi suuria rakenteellisia muutoksia nykyisen taloustilanteen aiheuttamissa paineissa. Viimeaikaiset ajankohtaiset uutiset erilaisten pääaineiden karsimisesta ja koulutusohjelmien lakkauttamisista tuovat suuret muutokset opettajien arkeen. Näiden kohtaamiseen työpajatyöskentely varmasti antaa hyviä työkaluja.

Minna, Taru ja Ilona
(Kaikkien Peda-forum 2016 työpajojen esittelyt)

TYÖPAJA 1: MILLAISET ARVIOINTITEEMAT INNOSTAVAT KORKEAKOULUJA KEHITTÄMÄÄN TOIMINTAANSA? UUDEN KANSALLISEN ARVIOINTIMALLIN KEHITTELYÄ.

Työpajaa arvioinnista ja sen kehittämisestä korkeakouluissa tulevat johtamaan Jouni Välijärvi, Helka Kekäläinen ja Marja-Liisa Saarilammi. Tavoitteena on kehittää yhtenäinen kansallinen tapa arvioida oppimista ja siten parantaa oppimistuloksia myös korkeakouluissa. Tällä hetkellä tuntuu, että tarkastelun kohteena ovat pääasiassa peruskoulun sekä lukioiden tulokset, jättäen korkeakoulut varjoonsa.

Tähän voisi myös vähän valottaa omaa korkeakoulu historiaani, sillä tämä on jo kolmas koulu, jossa opiskelen. Henkilökohtaisesti näen suuren eron ammattikorkeakoulun ja yliopiston opetuksessa, sekä myös yliopistojen välillä, vaikka kyse olisi samasta alasta ja lähes vastaavasta rungosta.

Opetusmenetelmiä on paljon, samoin erilaisia opettajia. Tähän kun lisätään vielä opiskelijoiden heterogeeninen joukko, soppa on valmis. Jyväskylässä annetaan opiskelijalle huomattavasti vapaampi tyyli opiskelella ja itse päättää kuinka opinnot suorittaa. Itä-Suomen yliopistossa taas läsnäolo oli pakollista lähes 100% ja valmista runkoa noudatettiin pilkun tarkasti. En tiedä kumpi tuottaa yleisesti parempia tuloksia, olisi mielenkiintoista kuulla.

Kurssia ei voi arvoida pelkän opiskelijan opiskelumenestyksen perusteella ja yleisesti palautteita annetaan laiskasti. En taida olla antanut kertaakaan vapaaehtoista palautetta, jos jostain pitää prioirisoida, palautteiden kirjoittelu on viimeisenä listalla. Osa opettajista antaa näistä esimerkiksi yhden lisäpisteen, joka on loistava tapa saada opiskelijat motivoitua. Palatetta on saatava, jotta myös arvioinnit saadaan perille.

Ainakin kurssilaisten yhteisten keskustelujen perusteella arviointia opetuksesta ei käydä yhteisesti läpi ollenkaan, vaan arvioinnit jäävät opettajan itsensä vastuulle. Kykenevätkö kaikki näiden perusteella kehittämään omaa toimintaansa ja kuinka tästä voidaan saada yhtenäinenmalli? Mielenkiintoista kuulla millainen muutos tähän ollaan saamassa.

Laura

Työpaja 14: Oppimisen, opetuksen ja opiskelun prosessit

Tässä työpajassa esitetään kevään 2016 aikana työstetty ehdotus kaikille korkeakouluille yhteisestä oppimisen, opetuksen ja opiskelun prosessimallista, jonka kautta aikaansaadaan korkeakouluille yhteinen kieli keskustella näihin tarjottavasta tuesta niin katvealueille, päällekkäisyyksiin kuin myös yhteisille kehittämistarpeille.

Opiskelun prosessissa omistajana on opiskelija, opetuksen prosessin omistajana on opettaja tai toisaalta opetusta antava yksikkö. Kenen prosessi sitten on oppiminen? Mielenkiintoista onkin kuulla, miten usein kiistanalainen käsite oppimisprosessi, on tässä työpajassa määritelty.

Oppimisen, opetuksen ja opiskelun prosessien työpajassa puheenjohtajana toimii Pekka Linna. Hän on toiminut selvityshenkilönä opintohallinnon ja tietohallinnon asiantuntijoiden osaamisverkostossa, Synergiaryhmässä, joka on määrittänyt tässä työpajassa kuultavia oppimisen, opetuksen ja opiskelun prosesseja. Kevään 2016 aikana Pekka Linna on perehtynyt kirjallisuuteen ja tavannut asiantuntijoita, jotta kyseinen prosessimalli on saatu aikaan.  Selvitystyö on aloitettu helmikuussa 2016 ja saatu päätökseen kesäkuussa 2016 ja nyt siis esitetään selvityksen tuloksena syntynyt prosessimallin kehys. Tässä työpajassa tavoitteena onkin arvioida, mikä esitetyssä prosessimallissa voisi olla kaikille korkeakouluille yhteistä ja toimivaa, mitä vielä tarvitsee kehittää.

Tule kuulemaan, joko syksystä 2016 päästään kokeilemaan tämän työpajan mausteilla maustettua oppimisen, opetuksen ja opiskelun prosessimallia!

 Miia, Pirkko, Marianne ja Elina

Työpaja 23: Yliopistopedagogiikka-lehden kirjoittajakoulu

Anne Nevgin ja Mari Murtosen työpajassa kehitetään tieteellisen tekstin kirjoitustaitoja. Vaikka työpajan pitkän tähtäimen tavoitteena onkin tuottaa Yliopistopedagogiikka-lehteä, saa moni yliopisto-opettaja ja opiskelijakin työpajasta varmasti tukea ja vinkkejä tieteellisen tekstin kirjoittamiseen. Työpajassa käsitellään niin tutkimuksen jäsentämistä tutkimusartikkeliksi kuin omasta opetuskokeilusta tai ajankohtaisista aiheista kirjoittamista.

Tieteellinen kirjoittaminen on yksi yliopistomaailman keskeisimmistä taidoista. Sitä ei tule pitää itsestäänselvyytenä, vaan taitoa voi ja tulee harjoittaa. Yksi tai kaksi kirjoitusviestinnän kurssia opintojen aikana on riittämätön pohja hyvin perustellun, argumentoidun ja selkeän tekstin kirjoittamiseksi. Opiskelijoina koemme, että tieteellistä ja vaikuttavaa kirjoittamista tulisi opettaa enemmän jo opintojen aikana, myös integroituna muihin kuin kirjoitusviestinnän opintoihin. Osasta opintojen aikana tehdyistä oppimistehtävistä tulisi saada palautetta sisällön lisäksi myös kieliasusta ja tekstin tieteellisyydestä.

Yliopistoyhteisössä tulee kasvaa yhteiskunnallisiksi vaikuttajiksi. Kirjoittaminen on yksi vaikuttamisen keino, ja jokaisen yliopistoyhteisön jäsenen tulisi osata kirjoittaa selkeä, mielenkiintoinen, hyvin argumentoitu ja keskustelua herättävä teksti.

Annukka, Jenna ja Marja

Työpaja 18: Opetusosaamisen arviointi osana akateemista urajärjestelmää

Työpajan 18: Opetusosaamisen arviointi osana akateemista urajärjestelmää vetävät Jukka Parviainen, Miia Leppänen ja Mari Knuuttila. Työpaja on keskittynyt opetusosaamisen arviointiin ja sen kehittämiseen tulevaisuudessa. Keskeinen kysymys on, mikä on opetusosaamisen merkitys opetushenkilökunnan rekrytoinneissa nyt ja tulevaisuudessa? Entäs kuinka professorit ja lehtorit itse kokevat arvioiduiksi tulemisen opetuksessaan?

Työpajassa esitellään kuinka Aalto-yliopisto otti käyttöön opetusosaamisen arviointimallin vuonna 2012. Reilun kolmen vuoden aikana rekrytointiarviointeja on tehty 170:lle henkilölle ja osa rekrytoiduista on jo arvioitu uralla etenemisen yhteydessä. Työpajassa esitellään kuinka tämä arviointiprosessi on toiminut käytännössä ja esitellään sen toimijoita, arviointikriteerejä ja tuloksia. Kokemuksia arviointiprosessista osana yliopiston arkea tullaan jakamaan ja toivottavasti tämä myös herättää kysymyksiä ja keskustelua yleisön puoleltakin. Opetusosaamisen arviointi saattaa hyvinkin olla trendi, joka leviää myös muihin korkeakouluihin, joten nyt olisi hyvä tilaisuus tulla kuulemaan, mistä on oikein kyse.

Vuoden 2013 Peda-Forum päivillä sama ryhmä esitteli opetusosaamisen arviointitoimintaa ensimmäisen vuoden kokemuksien pohjalta keskittyen rekrytointiarviointeihin. Tällä kertaa pääpaino on siirtynyt etenemisarviointeihin, joissa voidaan aidosti keskittyä henkilön opetusosaamisen kehittymiseen uran aikana. Projektia on siis työstetty jatkumona tarkoituksena parantaa opetuksen laatua ja opetushenkilökunnan ammattitaitoa. Onko tässä tavoitteessa onnistuttu ja kuinka arvioitavat henkilöt ovat käytännön kokeneet? Kuinka arviontikäytänteet ovat kehittyneet vuosien aikana? Aiotaanko niitä hyödyntää muillakin tavoin tulevaisuudessa? Opetusosaamisen arviointiin liittyy paljon kysymyksiä ja myös eettiset näkökulmat tulisi pitää mielessä, joten työpajan herättämät ajatukset ja keskustelut voivat todellakin olla paikalla olon arvoisia!

Työpaja on erityisesti suunnattu opetuksen johdolle, opetuksen kehittäjille ja aiheesta kiinnostuneille opettajille. Työpajan tavoitteena on myös tarjota tukea opetustoiminnan kehittämiseksi ja herättää keskustelua, millaista tämän tuen tulisi olla ja miten sitä voisi toteuttaa. Kyseessä pitäisi olla oikein työelämälähtöinen ja ajankohtainen työpaja, jonka aihepiiri koskettaa kaikkia opetustoimissa toimivia henkilöitä. Tulkaa ihmeessä kuuntelemaan, mihinkä suuntaa opetuksen kehittäminen on menossa tulevaisuudessa.

Kirjurina toimi Marja  

Työpaja 12: Pedagoginen johtaminen: mitä, kuka, miten?

Työpajan vetäjänä toimii Heli Harrikari Tampereen teknillisestä yliopistosta, jossa hän toimii dekaanina talouden ja rakentamisen tiedekunnassa. Työpajan alustuksessa käydään läpi suurta murrosta oppimisessa ja opettajuudessa. Nämä murrokset ovat meneillään kaikilla kouluasteilla, kun opettajalähtöisyydestä siirrytään opiskelijalähtöisyyteen ja opintopisteiden keräämisestä ja kurssien suorittamisesta osaamislähtöisyyteen ja osaamisen todentamiseen. Edelleen hän nostaa esille sen, että oppimisympäristöt laajentuvat luokkahuoneiden/luentosalien ulkopuolelle ja oppimisympäristönä on tarvittaessa koko maailma. Lisäksi joustamattomasta kurssiperustaisuudesta siirrytään joustaviin tapoihin oppia ja osoittaa osaamista. Lopuksi Harrikari vielä huomauttaa, että tasapäistävistä opetussuunnitelmista siirrytään opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet, motivaatio ja vahvuudet huomioon ottavaan opintojen suunnitteluun ja toteutukseen.

Alustuksen mukaan em. asioita pohditaan työpajassa, mutta sen tarkempia työskentelytapoja työpajatoiminnasta ei vielä kerrota. Mielestämme murrokset ovat tärkeitä pohtia erityisesti siksi, että vaikka opettajalähtöisyydestä ollaan siirtymässä opiskelijalähtöisyyteen ja opettajan rooli muuttuu yhä enemmän ohjaajaksi, ovat sekä opettaja että opiskelija silti tulospaineiden ristiaallokossa. Opintopisteitä täytyy kerätä paljon ja nopeasti, jotta opiskelija pystyy saavuttamaan esimerkiksi Kelan vaatimat minimitavoitteet. Lisäksi opetushenkilökuntaa karsitaan ja opettajilla on yhä enemmän massaluentokursseja vedettävänä, jolloin voi olla hyvin vaikea toteuttaa opiskelijoille yksilöllistä, opiskelijan omat motivaatiot ja tarpeet huomioivaa opetusta. Joustavat oppimistavat asettavat myös haasteensa opettajille, kun yhdelle opintojaksolle on räätälöitävä monenlaisia suoritusmahdollisuuksia. Näiden paineiden keskellä on oikeutettua kysyä työpajan teemaa; voiko yliopistossa ylipäätään johtaa pedagogisesti?

Keskustelimme ryhmässä siitä, mikä on pedagogisen johtajan rooli yksikössään. Ovatko kaikki opettajat käytännössä oman pedagogisen työnsä johtajia, pitäisikö yksikössä olla erikseen pedagoginen johtaja, joka määrittää yhteisen suunnan koko yksikön toiminnalle, vai antaako hän vastuun kullekin opettajalle toteuttaa opetustaan itselleen sopivimmalla tavalla. Tarvitaanko meneillään olevaan muutokseen pedagogista muutosjohtajaa?

Minna, Taru ja Ilona
(Kaikkien Peda-forum 2016 työpajojen esittelyt)

Työpaja 11: Uranäkymiä HOPS-ohjaukseen

Työpaja 11: Uranäkymiä HOPS-ohjaukseen

Puheenjohtajana tässä työpajassa toimii Leena Penttinen, Hänen osaamisalueisiinsa kuuluu ohjaus korkea-asteella, ryhmäohjaus, työelämäorientaatio korkeakoulutuksessa. 

Tässä työpajassa keskustellaan ajankohtaisesta aiheesta, kuinka rakennetaan mielekäs opintopolku, että se tukisi työllistymistä, oman osaamisen ja työelämätaitojen kehittymistä. Uudet urateoriat korostavat yksilön toimijuutta ja kykyä rakentaa omaa elämänuraansa muuttuvien työmarkkinoiden mahdollisuusrakenteissa. Työpajassa tarkasteltavan akateemisen uraohjauksen lähtökohtia, joiden pohjalta jäsennetään pedagogisia malleja työelämänäkökulman tuomisesta opinto- ja hops-ohjaukseen. 

Työpajassa keskustellaan myös siitä millaisia työelämään, uraan ja tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä opettajat ja ohjaajat kohtaavat ohjaustyössään? Miten ohjauksella voidaan tukea opiskelijoita mielekkäiden vastausten löytämiseen ja (elämän)uratietoisen opintopolun rakentamiseen. Työpaja tarjoaa myös ohjaukseen aktivoivia työmenetelmiä, työästämällä erilaisia tehtäviä. Työpajassa pohditaan myös verkkotyövälineitä sekä ryhmäohjauksen yhteisöllisiä työmuotoja urasuunnittelun ja opintopolun tukemisessa.

Työpaja 9: Intohimona opiskelijan ohjaus - kuinka kehitän ohjaustaitojani?

Työpajan puheenjohtajana toimii Aila Saloranta. Hän toimii Aalto yliopistossa opiskelijoiden hyvinvoinnin asiantuntijana.

Alustuksen pohjalta on tarkoitus nostaa työstettäväksi kiinnostavia kysymyksiä opiskelijan ohjauksesta sekä ohjaustilanteesta. Jos haluat kehittyä ohjaajana ja kyetä paremmin auttamaan opiskelijaa eri tilanteissa, niin sinun kannattaa valita tämä työryhmä. Se soveltuu varmasti aloitteleville kuin myös kokeneemmille ohjaajille tai ohjaaksi ryhtymistä suunnitteleville. Opiskelijatkin ovat varmasti tervetulleita kertomaan kokemuksiaan hyvästä (tai huonosta) ohjauksesta ja minkälaista ohjausta olisi hyvä olla tarjolla.

Esittelyssä luvataan, että tässä työpajassa käydään läpi hyvän ohjauksen tunnusmerkkejä ja eri vaiheita. Vaikuttaa kovasti siltä, että työpaja tarjoaa konkreettisia työkaluja ohjaajille siihen, mitä tapahtuu ennen ohjausta ja miten valmistaudutaan ohjaustilanteeseen. Fasiltaattorin ohjauksessa työryhmässä käydään myös läpi, millainen on ohjaustilanteen rakenne ja kuinka ohjaustilanne päätetään sekä myös mitä ohjaajan tarvitsee tehdä sen jälkeen kun opiskelija on lähtenyt ohjauksesta.

kirjurina toimi Marianne

Työpaja 8: Opiskelijoiden osallisuus tutkimuksessa, opetuksessa ja kehittämistyössä

Leena Lestisen ja Ulla Maija Vallealan työpajassa käsitellään opiskelijoiden osallisuutta tutkimuksessa, opetuksessa ja kehittämistyössä erittäin moniulotteisesti. Osallisuutta käsitellään Jyväskylän yliopiston kehittämishankkeen kautta, jossa opiskelijat ovat olleet mukana. Näin osallisuudesta saadaan näkökulmaa sekä osallisuuden kehittämisestä sinänsä, opiskelijoiden osallisuudesta yliopiston kehittämishankkeessa että yliopiston, opiskelijoiden ja työelämän yhteistyöstä.

Koemme erittäin tärkeäksi, että opiskelijat voivat olla osallisina yliopiston toiminnassa ja kehittämisessä sen molempien tehtävien yhteydessä: tutkiminen ja opettaminen. Opiskelijat ovat oleellinen osa yliopistoyhteisöä, ja heidän tulisi olla osallisia niin yliopiston päätöksenteossa, kanssaoppijoina kuin yliopistoa ja yhteiskuntaa kehittämässä. Opiskelijoiden osallisuutta kaivataan ja tarvitaan erityisesti opetuksen kehittämisen yhteydessä. Vain opiskelijoilla on todellinen, kokemuksen kautta saatu tieto alansa opinnoista kokonaisuutena. Siksi olisi tärkeää lisätä yhteistyötä opiskelijoiden ja opettajien välillä.

Opiskelijoiden osallisuutta sivutaan myös teemaryhmissä 1: Hyvinvoivana ja innostuneena Kampuksella - Mission Impossible? (Blogitekstit A ja B) ja 13: Kohtaatko? Vuorovaikutteista pedagogiikkaa (Blogitekstit C , D ja E)

Annukka, Jenna ja Marja

Työpaja 4: Videot yliopisto-opetuksessa

Margit Koivumaan työpajassa Videot yliopisto-opetuksessa pureudutaan pienryhmissä audiovisuaalisen materiaalin käyttöön yliopisto-opetuksessa.  Keskeisiä kysymyksiä aiheesta ovat muiden muassa seuraavat:

Miksi videoita: hyöty?

- Onko videoiden katselu luennoilla, seminaareissa tai demoryhmissä millään tavalla hyödyllistä? Miten opiskelijat hyötyvät videoista? Kriittinen keskustelu aiheesta on tarpeellista, sillä videot eivät pysty kaksisuuntaiseen vuorovaikutussuhteeseen, kuten ihmiset, joten niille ei saisi myöskään sysätä liikaa opetuksen painopistettä. Tieteelliset tutkimustulokset videoiden käytöstä opetuksesta voisivat mahdollistaa rakentavan argumentoinnin sekä videoiden puolesta että niitä vastaan. Toivon mukaan työpajassa syntyy runsaasti rakentavaa keskustelua aiheesta. 

Mistä aiheesta videoita voisi olla?

- Mitkä ovat sopivia tai epäsopivia aiheita ja kuinka ne linkittyvät opetuksen tavoitteisiin? Ovatko jotkin aiheet parempia kuin toiset? Onko olemassa jotain, mitä ei saa näyttää? Toisinaan opettajan tulee harkita tarkkaan, millaista materiaalia esittää opiskelijoille.  

Millaisessa tilanteessa voisi hyödyntää? 

- Yleensä videoita tunnutaan käyttävän opetuksessa demonstraatio- tai selvennysvälineinä. Onko muita tilanteita, joissa videoiden näyttämistä voisi hyödyntää? Kuinka katsotut videot käydään ryhmän kanssa läpi? Miten parantaa opetuksen pedagogista laatua videoiden avulla? Kysymyksiä tuntuu olevan enemmän kuin vastauksia, joten josko työpaja tarjoaisi selventäviä ajatuksia, kun alan ammattilaiset pääsevät yhdessä pohtimaan näitä seikkoja. 

Kenen tekemiä videoita opetuksessa voi hyödyntää?

- Kuinka tekijänoikeudet pitäisi ottaa huomioon ja kuinka tarkasti lakeja pitäisi noudattaa? Saako kaikkia Youtube-vidoita käyttää vapaasti? Kuinka tekijänoikeuslait todennäköisesti muuttuvat tulevaisuudessa ja kuinka se vaikuttaa videoiden näyttämiseen opetuksen yhteydessä? Tämä aihealue sisältää paljon tärkeitä ja ajankohtaisia kysymyksiä, joita kukaan opettaja ei voi sivuuttaa noin vain. 

Mitä välineitä ja osaamista tarvitaan videoiden tekemiseen?

- Myös oma videoiden tuottaminen voi olla tehokas oppimiskonsti, mutta kuinka hyödyntää sitä opetuksessa ja mitä kaikkea tulisi ottaa etukäteen huomioon? Suurella osalla opiskelijoista tuntuu olevan erinäköisiä älylaitteita, joita he voisivat hyödyntää omissa audiovisuaalisissa oppimisprojekteissaan, mutta tämä ei tunnu olevaan ainakaan tällä hetkellä mitenkään yleistä yliopistokontekstissa. Miksi? Tuleeko oppilaiden oma osaaminen vai opettajien osaaminen vastaan? Kuinka tilanne tulee mahdollisesti muuttumaan tulevaisuudessa?

Millainen on hyvä opetusvideo?  

- Millaisia elementtejä hyvä opetusvideo sisältää ja mikä tekee siitä hyvän? Onko kyseessä makuasia vai voidaanko joistain linjauksista olla yhtä mieltä?

Työpajasa pitäisi näin ollen olla runsaasti keskustelunaiheita ja se tarjoaa varmasti uutta perspektiiviä ja kenties työkalujakin opettajan työhön. Hieman kuitenkin mietityttää, tarjoaako työpaja ollenkaan opiskelijoiden näkökulmaa? Kuinka he kokevat videoiden käytön opetuksessa ja edistääkö videoiden näyttäminen heidän oppimistaan? Entäs kuinka he kokisivat itse omien videoiden tekemisen? Voi toki riippua paljon tilanteesta, opiskeltavasta asiasta ja itse videosta, mutta onko aihetta tutkittu ollenkaan? Pitää kuitenkin muistaa, että videot opetuksessa ovat ihan opiskelijoita varten, joten olisi tarpeellista pureutua myös heidän kokemukseensa, eikä vain opettajan näkökulmaan.

Ajatuksiaan jakoi Marja