Sosiaalisten taitojen oppimista korostetaan jo varhaiskasvatuksesta lähtien. Vuorovaikutustaitoja tarvitaankin niin opiskeluissa, työelämässä kuin yleisestikin yhteiskuntaan kuulumisessa. Teemaryhmässä Kohtaatko? Vuorovaikutteista pedagogiikka korkeakouluihin pohditaan vuorovaikutusta niin opiskelijan näkökulmasta kuin opetuksessa hyödynnettävänä menetelmänä.
Teemaryhmän esittelyn pohjalta olisimme kaivanneet teemaryhmään esityksiä etenkin siitä kuinka korkeakoulujen moninaisissa opetusmuodoissa (muun muassa luennot, demot, seminaarit) voidaan hyödyntää erilaisia vuorovaikutteisia menetelmiä. Opiskelijana koemme, että luento-opetus on kaikkein haasteellisinta opiskelijan kohtaamisen ja vuorovaikutuksen kannalta. Kokemuksemme on, että yliopisto-opetus on yhä enemmän siirtymässä taloudellisista syistä mahdollisimman kustannustehokkaaseen opetukseen eli “massa”luentojen suuntaan.
Yllättävää onkin, että Koskisen, Lehtivuoren ja Maunukselan Etäisistä massaluennoista aitoihin kohtaamisiin -esityksessä suunta tuntuu olevan toisenlainen. He kehittävät fysiikan perusopetukseen toimintamallia, jossa luento-opetus korvataan itseopiskelulla, pienryhmätyöskentelyllä, intensiivisellä kontaktiopetuksella sekä formatiivisella arvioinnilla. Toivoisimme, että he esityksessään avaisivat enemmän formatiivista arviointia sekä ratkaisuja esittämänsä toimintamallin tuomiin haasteisiin. Koskisen ym. esittelemä toimintamalli tuo monille aloille kaivattua muutosta, mutta kasvatustieteiden opiskelijoille toimintamalli kuulostaa kuitenkin hyvin tutulta, ja pohdimmekin ovatko he ikään kuin keksimässä pyörää uudelleen.
Jos opiskelijoiden oletetaan suorittavan opintojaan ryhmissä, on heillä oltava myös tarvittavat vuorovaikutustaidot. Kaikille opiskelijoille sosiaaliset tilanteet eivät kuitenkaan ole helppoja. Siljamäen esityksen Taideinterventio yliopisto-opiskelijoille - Välineitä vuorovaikutukseen ja sosiaalisen jännittämisen käsittelyyn abstrakti sai meidät pohtimaan akateemisen opiskelun jäykkyyttä ja toimintakulttuurien eroja eri aloilla. Sosiaaliset- ja vuorovaikutustaidot ovat kuitenkin olennainen osa työelämää, vaikka itse opiskeltava ala ei niitä vaatisi. Siljamäen esittelemillä välineillä voitaisiin luoda hyväksyvää ja sallivaa oppimisympäristöä myös yliopiston ja korkeakoulujen kursseille, opiskeltavasta alasta riippumatta.
Oppimisympäristön luominen on kuitenkin paljon kiinni opettajasta, ja vuorovaikutuksellisten asioiden huomioon ottaminen riippuu opettajan omasta halusta, herkkyydestä ja osaamisesta. Lähdesmäki käsittelee Ilmaisutaidon kurssin harjoitusten merkitys opettajaopiskelijoiden ryhmäytymisprosessissa -esityksessään vuorovaikutuksen kokemuspohjaista oppimista. Kasvatustieteiden opiskelijoina koemme, että vuorovaikutuksellinen opettaminen vaatii omakohtaista kokemusta vuorovaikutuksesta.
Teemaryhmän esitykset ovat kaikki hyvin erilaisia ja lähtevät erilaisista lähtökohdista, mutta niistä kaikista voitaisiin saada vinkkejä vuorovaikutuksen lisäämiseen korkeakoulujen opetukseen ja toimintakulttuuriin. Toivoisimmekin, että opettajien tueksi kerättäisiin materiaalipankki, jossa konkreettisien esimerkkien avulla kerrotaan kuinka opetuksesta voidaan saada vuorovaikutuksellista. Mutta onko vuorovaikutteinen pedagogiikka sittenkään vain erilaisia yksittäisiä vuorovaikutusta opetuksessa tukevia menetelmiä? Mitä vuorovaikutteinen pedagogiikka oikein on?
Annukka, Marja ja Jenna
Teemaryhmän esittelyn pohjalta olisimme kaivanneet teemaryhmään esityksiä etenkin siitä kuinka korkeakoulujen moninaisissa opetusmuodoissa (muun muassa luennot, demot, seminaarit) voidaan hyödyntää erilaisia vuorovaikutteisia menetelmiä. Opiskelijana koemme, että luento-opetus on kaikkein haasteellisinta opiskelijan kohtaamisen ja vuorovaikutuksen kannalta. Kokemuksemme on, että yliopisto-opetus on yhä enemmän siirtymässä taloudellisista syistä mahdollisimman kustannustehokkaaseen opetukseen eli “massa”luentojen suuntaan.
Yllättävää onkin, että Koskisen, Lehtivuoren ja Maunukselan Etäisistä massaluennoista aitoihin kohtaamisiin -esityksessä suunta tuntuu olevan toisenlainen. He kehittävät fysiikan perusopetukseen toimintamallia, jossa luento-opetus korvataan itseopiskelulla, pienryhmätyöskentelyllä, intensiivisellä kontaktiopetuksella sekä formatiivisella arvioinnilla. Toivoisimme, että he esityksessään avaisivat enemmän formatiivista arviointia sekä ratkaisuja esittämänsä toimintamallin tuomiin haasteisiin. Koskisen ym. esittelemä toimintamalli tuo monille aloille kaivattua muutosta, mutta kasvatustieteiden opiskelijoille toimintamalli kuulostaa kuitenkin hyvin tutulta, ja pohdimmekin ovatko he ikään kuin keksimässä pyörää uudelleen.
Jos opiskelijoiden oletetaan suorittavan opintojaan ryhmissä, on heillä oltava myös tarvittavat vuorovaikutustaidot. Kaikille opiskelijoille sosiaaliset tilanteet eivät kuitenkaan ole helppoja. Siljamäen esityksen Taideinterventio yliopisto-opiskelijoille - Välineitä vuorovaikutukseen ja sosiaalisen jännittämisen käsittelyyn abstrakti sai meidät pohtimaan akateemisen opiskelun jäykkyyttä ja toimintakulttuurien eroja eri aloilla. Sosiaaliset- ja vuorovaikutustaidot ovat kuitenkin olennainen osa työelämää, vaikka itse opiskeltava ala ei niitä vaatisi. Siljamäen esittelemillä välineillä voitaisiin luoda hyväksyvää ja sallivaa oppimisympäristöä myös yliopiston ja korkeakoulujen kursseille, opiskeltavasta alasta riippumatta.
Oppimisympäristön luominen on kuitenkin paljon kiinni opettajasta, ja vuorovaikutuksellisten asioiden huomioon ottaminen riippuu opettajan omasta halusta, herkkyydestä ja osaamisesta. Lähdesmäki käsittelee Ilmaisutaidon kurssin harjoitusten merkitys opettajaopiskelijoiden ryhmäytymisprosessissa -esityksessään vuorovaikutuksen kokemuspohjaista oppimista. Kasvatustieteiden opiskelijoina koemme, että vuorovaikutuksellinen opettaminen vaatii omakohtaista kokemusta vuorovaikutuksesta.
Teemaryhmän esitykset ovat kaikki hyvin erilaisia ja lähtevät erilaisista lähtökohdista, mutta niistä kaikista voitaisiin saada vinkkejä vuorovaikutuksen lisäämiseen korkeakoulujen opetukseen ja toimintakulttuuriin. Toivoisimmekin, että opettajien tueksi kerättäisiin materiaalipankki, jossa konkreettisien esimerkkien avulla kerrotaan kuinka opetuksesta voidaan saada vuorovaikutuksellista. Mutta onko vuorovaikutteinen pedagogiikka sittenkään vain erilaisia yksittäisiä vuorovaikutusta opetuksessa tukevia menetelmiä? Mitä vuorovaikutteinen pedagogiikka oikein on?
Annukka, Marja ja Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti