Teemaryhmä 7
Jyväskylän yliopiston kirjaston järjestämällä Tiedonhankinta -kurssilla pilotoitiin sulautuvan oppimisen periaatteiden mukaisesti sekä kontaktiopetusta että luokkahuoneen ulkopuolella tapahtuvaa oppimista. Kandidaatintutkimus on usein ensimmäinen laajempi tieteellinen teksti, jota varten opiskelijan täytyy opetella tiedonhaku lähteiden etsimiseen. Opiskelijat tuottivat ryhmissä opetusvideon, jossa tiedonhankintasuunnitelmassa hahmoteltu tiedonhankinnan prosessi tuotettiin videoksi. Teknologia ei ollut pääasiassa ja videot olivat ruutukaappausvideoita. Ryhmät tuottivat videosta käsikirjoituksen, jossa he määrittelivät oleelliset asiat tiedonhankinnassa ja sen, mitä he haluavat opetusvideossaan esittää. Useat opiskelijat pitivät oppimistapaa mielekkäänä ja videota hyvänä tapana esittää oppimaansa. Osa opiskelijoista taas koki videon tekemisen vaivalloisena. Tiia Puputti toteaakin abstraktissaan, että on tärkeää varmistaa, että videon tekninen toteuttaminen on opiskelijalle mahdollisimman yksinkertaista ja että oppimistehtävä on ohjeistettu mahdollisimman selkeästi. Tämähän pitäisi olla tavoitteena kaikissa oppimistehtävissä.
Toisessa abstraktissa ja ryhmän tapahtumassa esitellään Turun yliopistossa on kehitetty digitaalinen University Teachers’ Pedagogigal Support eli UTUPS –ympäristö, jolla pyritään lisäämään tohtorikoulutettaville sekä henkilökunnalle englanninkielisen yliopistopedagogiikan koulutuksen sekä määrää että laajuutta. Tällä hetkellä tarjottavat moduulit ovat nimeltään Becoming a teacher, Lecturing and expertise ja How to plan my teaching. Moduulit tukevat opiskelua mm. lyhyillä motivointi- ja asiavideoilla, yhteisen tiedonmuodostuksen nopeilla välineillä, itsearviointivälinein, lukemistoin sekä yhteistoiminnallisin pienryhmin. Moduulit koostuvat siis itsenäisestä työstä sekä yhteistoiminnallisesta verkkotyöskentelystä pienryhmässä. Suunnitteilla on myös moduuli, joka nivoo moduulien teemoja yhteen ja sisältäisi myös tapaamisia kasvotusten. Teemaryhmässä esitellään UTUPS-ympäristöä, sen pedagogisia ja teknisiä ratkaisuja sekä tilastoja ja käyttökokemuksia.
Ajankohtaisiin asioihin paneutuu myös Jyväskylän yliopiston Ihmistieteiden metodikeskus (IHME), joka toteuttaa eIHME-hankkeen, jossa tutkitaan ja kehitetään digitaalisten työvälineiden käyttöä tutkimusmenetelmien opetuksessa heterogeeniselle tutkijoiden sekä jatko-opiskelijoiden ryhmälle. Pilottikurssina on tutkimusperustaisesti kehitetty, verkkovälitteinen Kyselytutkimuskurssi, jossa hyödynnetään erilaisia digitaalisia työvälineitä. Kurssi toteutetaan sulautuvan oppimisen viitekehyksen mukaisesti ja opetus toteutetaan monimuotoisesti yhdistämällä asiantuntijaluentoja, pienryhmätyöskentelyä, verkkokeskusteluita ja digitaalisia oppiaineistoja. Kurssilla pyritään tukemaan aidosti ymmärtävää ja syvällistä oppimista, opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta ja korostamaan yhteisöllisiä työskentelymenetelmiä. Hankkeen tavoitteena on myös luoda pedagoginen malli, jonka avulla voidaan toteuttaa nykyaikaista tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntävää laadukasta opetusta.
MOOC (eli Massive Open Online Course) opetusmuotona kytketään yliopistopolitiikkaan, opetuksen resurssien käytön tehostamiseen sekä kaupallisuuteen, mikä on luonut sille aika negatiivisen maineen. Toisaalta ajatus koulutuksen demokratisoinnista ja digitalisoinnista sisältyy myös MOOC -ideologiaan. Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa järjestettiin ”Kulttuuriperintö ja nykyaika” -kurssi MOOC -alustalla. Kurssi yhdisti videoluentoja, verkkokeskusteluja, vertaisarviointeja sekä internet-aineistoja. Arviointi toteutettiin seuraamalla opiskelijoiden käyttäytymistä kurssien aikana sekä analysoimalla heidän suorituksiaan ja palautettaan. MOOC antoi keinoja korostaa nykyaikaisen kulttuuriperintöpuhetta kaikkialla ja sen monimediaalisuutta. MOOC pakottaa pohtimaan, mitä opiskelijoiden ”osallistuminen” tarkoittaa ja miten sitä arvioidaan. Opettaja joutuu myös miettimään opetuksensa ja materiaaliensa avoimuutta. Opettajan roolina on paikallistaa ja yhdistää erilaisia aineistoja.
Kaikissa näissä neljässä teemaryhmän 7. aiheissa korostuu se, että digiteknologia vaikuttaa pedagogiikkaan, mutta teknologia kuitenkaan sanele pedagogisia ratkaisuja. Uudenlaisia opetusmenetelmiä sekä -ympäristöjä on otettu laajasti käyttöön myös yliopistoissa. On tärkeää, että kokemuksia jaetaan ja kurssien toteutuksista kerätään palautetta sekä tuloksia hyödynnetään tutkimuksessa. Vain siten saadaan aikaan laadukasta uutta pedagogiikkaa uusissa oppimisympäristössä.
Marianne ja meidän ryhmä
1. JY Kirjasto: Kokemuksia videoiden teosta, vertaisoppimisesta ja blended learningista Tiia Puputti
2. TY, Yliopistopedagogiikan yksikkö: Kokemuksia UTUPSin käytöstä v. 2015-16 Mari Murtonen ja Heidi Ponsiluoma
3. JY, IHME: eIHME-hankkeen pilotti Kirsi Heinonen, Asko Tolvanen ja Petteri Niemi
4. HY, Kulttuuriperintö ja Avoin yo: Kokemuksia MOOCien suunnittelusta Visa Immonen, Joanna Veinio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti