Ensinnäkin tämä aihe
herättää monia ajatuksia ja tunteita. Jo näin aluksi voidaan todeta, ettei tämä
pelillisyys vielä näy omassa koulussamme, Jyväskylän yliopistossa. Vesa
Lappalainen kertoo artikkelissaan TIM ja pelillistäminen, että saamme
tulevaisuudessa joillakin kursseilla nauttia uudesta visuaalisesta kaupungista,
joka rakentuu opiskelijan edistymisen mukaan. TIM on meillä käytössä jo nyt ja
näkyykin useammalla kurssilla, mutta ennemminkin monivalintatehtävinä jotka pisteyttävät
opiskelijan tekemät tehtävät ja antavat välittömän palautteen. Välitön palaute
on opiskelijan näkökulmasta hyvä, koska silloin saa heti tiedon pienemmästä
osa-alueesta, joka vaatii vielä paneutumista.
Useammassa artikkelissa
nousi esille kilpailutilanne, joka pääosin oli katsottu hyvänä. Vain markkinoinnin
simulaatiopelissä se oli heikoimmin menestyneillä laskenut motivaatiota.
Kilpailutilanne sopii tietyntyyppisille ihmisille, mutta onko se näkyvissä
liikaa kun katsellaan kaikkia yhteiskunnan osa-alueita? Tuntuu että kilpailu
näkyy kaikkialla.
Erityisesti TIMIä
kehitellessä on otettu huomioon myös opettajan työ, joka ei saisi
pelillistämisen takia kuormittua liikaa. Outi Palo-oja ja Ilkka Kukkonen
totesivat myös pienempien suoritusten antavan opettajalle laajemman ja sekä
monipuolisemman kuvan opiskelijoiden osaamisesta, joka varmasti pitää
paikkansa. Näin opettaja kykenisi myös painottamaan tiettyjä aihealueita ja
jopa tarvittaessa muuttaa suunnitelmiaan kurssin aikana.
Koko pelillistäminen on
korkeakouluopetuksessa positiivinen asia. Ennen kaikkea se tuo vaihtelua
perinteiselle luennolla istumiselle. Yleisesti ottaen se näyttää kuitenkin
olevan opiskelijoille pitkälti vapaaehtoista. Jos tulokset ovat niin hyviä, se
saattaa luoda aikamoisia eroja oppijoiden välille, etenkin kun vähemmän
motivoituneet opiskelijat jättävät tehtävä tekemättä. Sopisiko pelillisyyteen
myös tietynlaiset minimisuoritukset säännöllisesti koko kurssin ajan? Näin hyödynnettäisiin
sitä jokaisen kohdalla ja saataisiin mahdollisesti parempia oppimistuloksia,
kuin perinteisellä tentillä, joka mittaa vain loppuosaamista.
TIM ja pelillistäminen,
Vesa Lappalainen
Pelillistäminen
yliopisto-opetuksen pedagogisena ulottuvuutena, Risto Säntti, Minna-Maarit
Jaskari, Anu Ylitalo
Markkinoinnin
työelämävaikutuksien kehittäminen stimulaatiopelin avulla, Päivi Borisov, Minna
Maarit Jaskari
Arvioinnin kehittäminen
aktivoivan opetuksen ja pelillistämisen kautta, Outi-Maaria Palo-Oja, Ilkka
Kukkonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti