Työelämälähtöisyys korkeakouluopinnoissa – miten ja miksi?

Teemaryhmässä 3 käsitellään yliopisto-opintojen työelämälähtöisyyttä. Ensimmäisessä esityksessä on esimerkkejä sosiaalityön ja erityispedagogiikan opintojen mukauttamisesta siten, että opiskelijoiden omia työelämänkokemuksia voitaisiin hyödyntää paremmin muunmuassa joustamalla opintojen ajoituksessa ja harjoittelujaksojen monipuolisella hyödyntämisellä. Kaksi muuta esitystä käsittelevät biologian ja ympäristötieteiden työelämälähtöisyyden kohentamista Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa.

Yliopisto-opinnot eivät lähtökohtaisesti kouluta ketään varsinaiseen ammattiin lukuunottamatta niitä harvoja, jotka antavat oikeuden tai pätevyyden harjoittaa ammattia. Tästä syystä yleinen tutkintonimike, filosofian maisteri, kärsii lievästä identiteettikriisistä, sillä saman tittelin voi saada hyvin monilla erilaisilla taidoilla. Toisin on lääkäreillä, opettajilla ja muilla vastaavilla, sillä heidän pätevyytensä harjoittaa kyseistä ammattia määrittää heidän osaamistaan. Yliopistojen alkuperäinen päämäärä on tuottaa uutta tietoa ja kouluttaa seuraavat sukupolvet jatkamaan tätä tehtävää. Nykyään suurin osa opiskelijoista siirtyy opintojen jälkeen työelämään, mutta yliopisto-opinnot silti suurin osin tähtäävät tutkimuksen saralle.

Tätä on lähdetty ratkaisemaan monin tavoin esitysten perusteella. Jyväskylän avoimessa yliopistossa hyödynnetään opiskelijoiden omaa työelämä- ja harjoittelukokemusta ja sen jakamista opiskelijoiden kesken. Lisäksi tuetaan tätä joustamalla opinnoissa ajoituksen ja sisältöjen suhteen. Opiskelijalähtöisen opetuksen paradigma ja sen hyödynnys abstraktin perusteella on ilmeinen. Kovinkaan tarkkoja esimerkkejä abstraktista ei löytynyt, mutta tämä esitys tulee varmasti olemaan mielenkiintoinen.

Bio- ja ympäristötieteelliset tiedekunnat Helsingin yliopistossa ja Itä-Suomen yliopistossa ovat myös pohtineet asiaa, mutta lähestymistavaksi on muodostunut pääosin työelämäsijoittumisen puoli. Helsingin yliopistossa mietittiin opiskelijoiden sijoittumista työelämään Akavan ja opetushallituksen aineistojen perusteella, jotta koulutusohjelmia voitaisiin kehittää työelämän tarpeiden mukaisiksi. Lisäksi he kokivat valmistuneiden opiskelijoiden palautteen ja heidän kokemansa työelämän tarpeet hyödyllisiksi. Lähestymistapa on hyvin toimiva, mutta kauaskantoinen, sillä koulutusohjelman muutos vie vuosia tuottaakseen uusia valmistuneita opiskelijoita. Tällöin työelämän tarpeet voivat olla jo erilaiset aiemmin koettuihin verrattuna.

Itä-Suomen yliopistossa keskityttiin opiskelijoiden oman osaamisen tunnistamiseen ja portfolion rakentamiseen olemassaolevista elementeistä, kuten HOPS:sta ja harjoittelujaksoista. Tämä on koettu hyvin myönteisenä muutoksena opiskelijoiden keskuudessa, jonka avulla heidän on helpompi suunnitella opintonsa omien tavoitteidensa perusteella. Tämä varmasti myös rakentaa luottamusta opiskelijoiden omaan osaamiseen ja heillä on myös valmis portfolio omista saavutuksistaan työnhakua varten.

Kaikki teemaryhmän esitykset lähestyvät työelämälähtöisyyttä eri tavoin ja kaikki ovat saaneet positiivista palautetta toiminnastaan. Ehkä näitä kaikkia voidaan vertailla ja yhdistellä paremmaksi tavaksi tuoda työelämälähtöisyyttä yliopisto-opintoihin.

Ville

1. Tarja Ladonlahti, Sirpa Tapola-Tuohikumpu ja Päivi Matilainen: Pedagogiikan käytäntö- ja työelämäläheisyys avoimessa yliopisto-opetuksessa
2. Eric Carver & Viivi Virtanen: Uraseurantatiedon hyödyntäminen koulutusohjelman uudistustyössä
3. Vesa Paajanen, Sari Kontunen-Soppela: Integroitu uraohjaus osana biologian korkeakouluopintoja