Yliopiston merkittävä tehtävä tutkimustyön lisäksi on opettaminen. Teemaryhmässä 12 Opettajana yliopistossa käsitellään yliopisto-opettajuutta kahdesta eri näkökulmasta: opettajien keskinäinen yhteistyö sekä mitä ja miten tulisi opettaa.
Sekä Klemola, Rasku-Puttonen ja Jääskelä että Virtanen, Vesisenaho ja Fagerlund käsittelevät esityksissään opettajien yhteistyötä yliopistossa . Jääskelä ja kumppanit esittelevät yhteisöllinen opetuksen kehittämismallia, ja Virtanen ja kumppanit tarkastelevat TVT-kehittämishankkeen vaikutuksia yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen. Molemmissa esityksissä painotetaan siirtymistä opettajien yksin tekemisen kulttuurista yhteistyön kulttuuriin.
Mielestämme on luonnollista, että yhteistyö ja vuorovaikutus lisääntyy, kun ihmiset laitetaan tekemään yhdessä töitä. Sillä, onko kyseessä TVT- tai mikä tahansa muu kehittämisen kohde, ei ole mielestämme niin suurta merkitystä. Molemmilta esityksiltä odotamme mielenkiinnolla, esimerkkejä yhteisöllisen opettajuuden toteutumisesta sekä millaisia yhteistyömuotoja on löydetty ja miten niitä voidaan soveltaa. Mitkä ovat yhteisöllisen opettajuuden suurimmat haasteet ja miten yhteisöllinen opettajuus mahdollistetaan? Lisäksi pohdimme TVT:n roolia yhteistyössä, mistä olisi myös mielenkiintoista kuulla lisää.
Mitä ja miten opettajien pitäisi opettaa yliopistossa?
Tuomainen käsittelee esityksessään opettajien kokemuksia englanninkielellä opettamisesta ja sen mahdollisuuksista. Suomessa on käynnissä murros, jossa englannin kieltä käytetään entistä enemmän yliopisto-opetuksessa. Vaikka Tuomaisen abstraktista käy ilmi, että opettajilla on englanniksi opettamiseen liittyviä huolia, on englanninkielinen opetus meidän opiskelijoiden mielestä tärkeää. Englanninkieliset opinnäytetyöt ja väitöskirjat avaavat enemmän ovia kansainväliselle tutkimuskentälle ja englanninkielinen opetus kansainväliseen työelämään.
Kannustus englannin käyttämiseen tulee opettajilta. Opetusta voitaisiinkin esimerkiksi toteuttaa kaksikielisenä hyödyntäen yhtä aikaa sekä englannin että suomen kieltä, jolloin englanti tutkimuskielenä ja oman alan käsitteet tulisivat tutuiksi jo opetuksen aikana. Mielestämme olisi tärkeää, että opettajille annettaisiin tukea englannin opetukseen sekä kurssin että jatkuvan konsultoinnin tai mahdollisesti yhteisopettajuuden avulla. Opettajien asiantuntijuus omalta alaltaan ei katoa, vaikka kielitaito ei vastaisikaan natiivin tasoa.
Puustinen pohtii esityksessään, miten opiskelijoita opetetaan kriittiseen ajatteluun. Koemme aiheen erittäin tärkeäksi, ja mielestämme yliopistossa viimeistään on korkea aika opettaa kriittistä ajattelua. Kriittisyyden ei pitäisi olla opettajille uhka, vaan mahdollisuus, johon toivomme että opettajat tarttuisivat enemmän. Kriittisyys on kuitenkin taito, jota voi opetella. Jäämme odottamaan Puustisen esitykseltä kriittisyyteen opettamisen haasteiden kuvausta ja niiden ratkaisumahdollisuuksia. Toivomme, että esityksessä käytetään selkeää ilmaisua, jotta filosofian kiemurat aukeaisivat kaikille osallistujille.
Annukka, Jenna ja Marja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti