Teemaryhmässä arviointia lähestyttiin hyvin erilaisista tulokulmista. Toisessa päässä on yksinkertaisesti kurssin suoriutumisen arvostelu, toisessa ammatillisen kehityksen arviointi oppimisprosessin edetessä. Kurssisuoritusten arviointiin esitettiin myös kriittisiä näkemyksiä - korreloiko kurssiarvosana työelämässä pärjäämisen kanssa? Arvioinnin herättämät tunteet nostettiin myös esiin.
Arvioinnin kielletyt tunteet
Johanna Rämö vetää Helsingin yliopiston matematiikan ja tilastotieteen laitoksella syventävää opintojaksoa, jossa opiskelijat suorittavat itsearvioinnin osaamisestaan opettajan opastuksella. Itsearvioinnin kehittämisellä sekä opiskelija että opettaja voivat oppia uusia arvioinnin taitoja, joista on hyötyä myös työelämässä. Arviointi voi herättää positiivisia tunteita, kun opettaja arvioi osaamisen opiskelijan omaa käsitystä paremmaksi, mutta toisaalta tilanteet, joissa opettaja arvioi opiskelijan osaamisen heikommaksi kuin opiskelija itse, ovat vaikeita. Mitä itse mahtaisimme kokea vastaavassa tilanteessa?
Myös HY:n Opettajien Akatemian tutkimuksessa arviointi herätti voimakkaita positiivisia ja negatiivisia tunteita. Samoin he painottivat vuorovaikutteista arviointia ja opiskelijan osallistumista edellyttäviä menetelmiä. Myös ryhmässämme koetaan vuorovaikutteiset arviointimenetelmät kannustavampina kuin tentin perusteella Korppiin napsahtavat arvosanat.
Arvioinnin tutkimuksesta
Ryhmämme kiinnitti huomiota alustuksissa siihen, että arviointia tutkitaan enemmänkin opettajien näkökulmasta, opiskelijoiden mielipide tutkimusaineistoissa jää vähäiseksi. Minkälainen olisi ideaali kurssisuorituksen arviointi omasta mielestäsi? Miten esimerkiksi tämän Kasvatusteteelliset ilmiöt ja osaamisen syventäminen -kurssisuorituksen arviointia voisi tehdä vuorovaikutuksellisesti jo kurssin edetessä? Mitä arvosana 5 tämän kurssin suorituksesta itse asiassa kertoo?
Minna, Taru ja Ilona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti