Teemaryhmässä 14 käsitellään arvioinnin kehittämistä monipuolisesti -- sekä uusien teknologioiden että menetelmien näkökulmasta. Torstain sessiossa erityisenä teemana on viestintätaitojen arviointi ja sähköiset järjestelmät. Arviointi on olennainen osa oppimista ja ohjaa sitä hyvin paljon, joten sen merkitys oppimisprosessin kokonaisuudelle on kriittinen. Sen vuoksi arvioinnin kehittäminen ja kriittinen tarkastelu on merkittävä osa opetuksen kehittämisen kokonaisuutta.
Ensimmäinen esitys (Tarja Ladonlahti, Minna Kallinen-Kuisma, Merja Laamanen, Matti Nieminen, Jussi Talaskivi ja Sanna Uotinen) käsittelee verkko-opiskelijoiden etätunnistamista ja sen tarjoamia mahdollisuuksia opiskelijoiden arviointiin. Siinä kuvataan vuonna 2016 alkanutta TeSLA-projektia (Adaptive Trust-based e-assessment System for Learning), jonka tarkoituksena on luoda järjestelmä, joka mahdollistaa opiskelijoiden luotettavan tunnistamisen verkossa. Tällöin opiskelijat voisivat entistä paremmin suorittaa erinäisiä tehtäviä ja tenttejä etänä, mikä joustavoittaa opiskelua ja mahdollistaisi esimerkiksi kurssien suorittamisen useampaan yliopistoon niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Yhdistettynä MOOC-trendiin tämä voisi avata tien tulevaisuuteen, jossa tutkintoa ei suoriteta “kotiyliopistossa”, vaan se kootaan parhaista kursseista ympäri maailmaa. Voisiko tällainen kehityssuunta olla realistinen?
Toisessa esityksessä (Kaisa Alanen ja Tiina Männikkö) pohditaan siirtymistä kielitaidon arvioinnista viestintätaitojen arviointiin -- esimerkkitapauksena toimii Tampereen yliopiston kielikeskus. Perinteisessä kielitaidon arvioinnissa käytetään muun muassa aukkotehtäviä ja käännöslauseita, mutta viestintätaitojen mittaamiseen ne eivät sovellu. Sitä varten tarvitaan tarkat ja selkeät taitotasokuvaukset, joita voidaan hyödyntää määritellyissä viestintätilanteissa. Arviointikriteereiden on oltava läpinäkyvät, jotta opiskelijat voivat arvioida myös itseään ja toisiaan.
Tämänsuuntainen kehitys olisi hyvin suotavaa, sillä perinteinen kielten arviointi ei anna opiskelijalle kovin paljon informaatiota sen suhteen, miten hän voisi kehittyä nimenomaan viestijänä. Tällöin opiskelumotivaatio varmasti kärsii. Jos taas arviointi tukee opiskelijan kehittymistä oman alansa viestinnän asiantuntijana, opiskelu on huomattavasti mielekkäämpää.
Kolmas esitys (Annika Alakastari, Päivi Bister ja Tarja Valkama) antaa näkemyksiä apuvälineiden kuten sanakirjojen ja Internetin käyttämisestä tekstin tuottamisessa. Kuten edellisessäkin esityksessä tutkimusta on tehty Tampereen yliopiston kielikeskuksessa, joten tämä esitys ammentaa samasta tematiikasta. Tässä esityksessä tarkastellaan opiskelijoiden kirjallista tuotosta ja sitä, miten erinäisten apuvälineiden käyttäminen vaikuttaa tuotettuun tekstiin. Mielenkiintoinen mutta ymmärrettävä havainto on se, että aiemmassa tutkimuksessa on havaittu kirjasanakirjan olleen parempi apuväline kuin Internet, sillä elektronisten sanakirjojen ja muiden palveluiden käyttöä ei ollut ohjeistettu niin hyvin kuin paperisten sanakirjojen. On selvää, että elektroniset palvelut tulevat olemaan entistä suurempi osa ihmisten -- myös asiantuntijoiden -- elämää, joten niiden mielekkään käytön opettaminen ja harjoittelu on kriittisessä osassa tulevaisuuden viestinnän opintoja.
Teemu, Laura ja Päivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti