Teemaryhmässä (teemaryhmä 5) on neljä case-esimerkkiä erilaisista ohjauksellisen pedagogiikan kokeiluista, joita ovat liikunnan opettajaopiskelijoiden projekti, fysiikan laboratoriotöiden ohjauksen tehostaminen sekä fysiikan ja kemian koulutusohjelmien opiskelijoiden sitouttamisessa. Case-esimerkkien perusteella ohjauksellinen pedagogiikka merkitsee erityisesti yhdenvertaisuutta ja aitoa vuorovaikutusta opettajien ja opiskelijoiden välillä, yhteistyötä sekä avointa ilmapiiriä, jotka edistävät opiskelijoiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Esiin nousevat myös työelämälähtöisyys ja tutkiva ote.
Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksella testattiin ohjauksellista pedagogiikkaa ilmiölähtöisen projektiopintojakson kautta. Ilmiölähtöisen opiskelun keksiössä oli tutkiva ote. Alustuksen perusteella ilmiölähtöisen pedagogiikan perustana on yhdessä tekeminen, kriittinen ajattelu, tutkiminen, ongelmanratkaisu, luovuus sekä soveltaminen. Koimme casen innostavana ja positiivisena. Koska projektin tarkoitus oli koulun hyvinvoinnin edistäminen, se vei opiskelijat kouluihin ja tätä kautta tuki heidän työelämävalmiuksiaan. Alustuksen perusteella ilmiölähtöinen pedagogiikka syventää oppimista, haasteena nähtiin projektin rajaaminen ja vastuun ottaminen. Ajattelemme, että projektin rajaaminen voikin ilmiölähtöisessä pedagogiikassa olla keskeinen haaste.
Teemaryhmän toisessa alustuksessa esitellään laboratorio-opetuksen ohjauksellista pedagogiikkaa Helsingin yliopiston fysiikan tutkimuslaitoksella. Alustuksessa meille jää hieman epäselväksi ohjauksellisen pedagogiikan käytännön toteutus, sillä olemme olleet siinä käsityksessä, että laboratoriotyöt ovat aina kuuluneet oleellisena osana fysiikan opetukseen. Olisimme kaivanneet enemmän tietoa mainitusta tehokkaasta opiskelijakeskeisestä oppimisen muodoista.
Oulun yliopiston fysiikan opiskelijoiden sitouttamisessa on hyödynnetty omaopettajatoimintaa. Alustus käsittelee viiden vuoden kokemusten perusteella omaopettajien näkemyksiä kokeilun onnistumisesta. Oulun alustus aiheuttaa ryhmässämme hyvin ristiriitaisia tunteita. Ihmettelemme erityisesti sitä, miksi vuorovaikutuksen onnistuminen ohjaustilanteessa riippuu erityisesti opiskelijasta. Eivätkö omaopettajat tavoita kaikkia opiskelijoita - voihan “hiljaisten” ja “ongelmattomienkin” opiskelijoiden kanssa luoda yhdenvertaista, aitoa vuorovaikutusta? Kokeilussa halutaankin nimenomaan kehittää omaopettajaohjauksen käytänteitä, jonka koemme positiivisena.
Viimeisenä esittelemme Jyväskylän yliopiston Kemian laitoksen kokonaisvaltaisen ohjauksen sitouttavaa toimintaa esittelevän alustuksen; ohjauksen kautta yhteisöllisyyteen. Laitoksen ohjauksellinen toimintamalli tukee avointa ilmapiiriä, yhdenvertaista opettaja-opiskelijasuhdetta, henkilökunnan kohtaamista sekä opintoihin liittyvän yhteistyön lisääntymistä. Alustuksessa oli esitelty käytettyjä keinoja kattavasti ja se herätti meillekin positiivisia tunteita.
Kokonaisuutena teemaryhmä on kiinnostava ja käsittelee tärkeää aihetta. Ryhmämme pohti ohjauksellisen pedagogiikan resurssien tarvetta opettajalle ja oppilaitokselle. Jos kyseessä on ensimmäisen vuoden opintojakso ja kahdensadan opiskelijan massakurssi, jolla opiskelijat pitäisi saada ilmiölähtöisesti sitoutettua laitoksen toimintaan, näemme tässä haasteita ohjauksellisen pedagogiikan toteuttamiselle.
Minna, Taru ja Ilona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti