Tutkimuksellisia välineitä opiskelun ja oppimisen arviointiin

Arviointi

Kaikkeen opiskeluun ja oppimiseen liittyy olennaisesti arviointi: kuinka hyvin opetus on toteutunut, mitä kaikkea on opittu ja kuinka hyvin. Käytännössä arviointi on sekä haastavaa että monipuolista. Oppimista ja opetusta voidaan arvioida muun muassa opettajalähtöisesti, opiskelijalähtöisesti, vertaisarviointina tai itsearviointina. Niistä huolimatta todellista oppimisen määrää ja laatua on miltei mahdotonta saada selville. Teemaryhmässä 4. käsitellään erilaisia tutkimuksellisia välineitä opiskelun ja oppimisen arviointiin kahdesta eri näkökulmasta: opiskelijoiden itsearvioinnin sekä opetuksesta annettavan palutteen kautta.

Itsearviointi

Itsearviointia käsittelevät Virtanen ja Tynjälä sekä Jääskelä. Virtanen ja Tynjälä ovat kehittäneet geneeristen taitojen oppimista tukevien pedagogisten käytäntöjen hahmottamiseksi opiskelijoiden itsearviointilomakkeen. Jääskelä kumppaneineen ovat puolestaan kehittäneet yliopisto-opiskelijoiden toimijuutta mittaavan itsearviointilomakkeen. Sekä geneeriset taidot että toimijuus ovat olennaisia opintojen aikana hankittavia ja työelämän kannalta tärkeitä ominaisuuksia. Opiskelijanäkökulmasta katsottuna yksittäisten kurssien sijaan niitä tulisi harjoitella koko opintopolun aikana.

Kasvatustieteiden opiskelijoina uskomme vahvasti reflektion kautta oppimiseen. Itsearviointilomaketta täyttäessä opiskelija tulee itse tietoiseksi omasta oppimisestaan ja osaamisestaan samalla, kun tekee sitä näkyväksi opettajalleen. Itsearviointilomake voi siis toimia myös pedagogisena välineenä. Näemmekin, että itsearviointilomakkeiden käyttö opetuksessa, on toimiva ratkaisu niin geneeristen taitojen kuin toimijuuden oppimisen ja arvioinnin kannalta.

Opiskelijapalaute

Hendolin puolestaan käsittelee esityksessään opetuksesta kerättävää opiskelijapalautetta. Yksi palautteen keräämisen haasteista on vastausten saaminen. Hendolin kertoo esityksessään, kuinka tämä haaste on selätetty motivoimalla opiskelijoita ja tekemällä palautteen käyttämisestä läpinäkyvää. Opiskelijoina koemme palautteen antamisen välillä turhalta, jos useamman vuoden palautteen antamisesta huolimatta mikään ei muutu. Vaikka opiskelija itse ei todennäköisesti käykään samoja kursseja moneen kertaan, on ensisijaisen tärkeää, etteivät huonot käytännöt jatku vuodesta toiseen. Toivommekin, että esityksessä tulee esille, kuinka opiskelijoilta kerätty palaute tukee kurssien kehittämistä, kun palaute kerätään ja tuodaan yksittäisten kurssien pitäjien sijaan myös laitoksen tasolle tietoon. Vaikka Hendoliinin mukaan opettajan kiinnittämisellä tiettyyn kurssiin, voidaan kehittää opetusta, niin pidämme tärkeänä, että kursseja kehitetään myös opettajien vaihtuessa.

Oppiminen ja opetus vaativat jatkuvaa kehittämistä. Se ajaa myös kehittämään erilaisia palautteen keruun ja itsearvioinnin menetelmiä. Odotammekin innolla niiin itsearviointi mittareiden syvällisempää käsittelyä, lomakkeisiin liittyvien käsitteiden avaamista kuin opiskelijapalautteen hyödyntämisestä kertovia esimerkkejä.

Annukka, Jenna ja Marja